Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Apr 3, 2024 12:16:19 GMT
Koulu 2 Perustuu 2.4.24
Hikipisara valui otsaa pitkin, mutta juuri nyt ei ollut aikaa pyyhkäistä sitä pois. Kaikki huomioni oli ratsastuksessa. Glory ei olisi malttanut kuunnella, ja turhautuneena epäselkeisiin apuihini lähti puskemaan täysin vastakkaiseen suuntaan, kuin olisi pitänyt. ”Pidätä, pidätä, pidätä, polvet ja reidet kiinni. Jade nyt pidätä sitä hevosta, ota ihan seis”, Tytti ohjeisti. Hevonen heitti päätä, mutta pysähtyi kuitenkin. ”Hellitä kädellä, älä jää vetämään. Siitä ei ole mitään apua”, Tytti käveli lähemmäs, ja tiesin, etten saisi hengähtää ennenkuin vastalaukkatehtävä sujuisi virheettömästi.
”Jalka, puolipidäte, sisäjalka, eteen”, komennot tulivat sarjatulena, mutta viimein tehtävä onnistui. Glory ei enää yrittänytkään kaatua ravin kautta myötälaukalle, ja laukka tuntuikin jo ihan laukalta. ”Näin, pidä tämä! Hyvä, sitten lopetetaan ja kiitetään”, Tytti antoi hyväksyvän nyökkäyksen, ja antoi keskittymisensä seuraavalle ratsastajalle. Minä puolestani ohjasin Gloryn uralle, pidätin käyntiin, ja annoin ohjien valua puutuneiden sormien välistä runsaiden taputusten kera.
Vedin satulan höyryävästä selästä, ja Glory venytti kaulaansa. Haasteet kouluratsastuksessa olivat olleet toistuva teema jo hetken, ja viikonlopun kisoissakin radat olivat meneet aivan päin mäntyä. Hevoseni osaisi kyllä, mutta vain jos ratsastajan avut ovat selkeitä. Vannoin siinä paikassa alkavani treenata kouluratsastusta ihan tosissaan enemmän. ”Huhhuh, olipahan tunti”, puuskahdin ääneen. ”No älä muuta sano, tuntu ettei toi ikinä lopu”, Jack virnisti karsinan ovelta.
Säpsähdin hiukan, en ollut kuullut hänen tuloaan. Käännähdin ehkä turhan nopeasti, Glory katsoi minua paheksuvasti. Tulin yhtäkkiä kumman tietoiseksi sotkuisesta olemuksestani, ja joka suuntaan sojottavasta mustasta hiuspehkostani. Yritin sukia sitä järjestykseen nopesti kädelläni, samalla tasapainotellen satulaa toisella. ”Haha, jep, onneks lopulta kuitenki onnistu jotenki. Mites Firenze meni?” kysyin. ”Ihan jees, vähän vaan vaikea saada vaikutettua niin isoon hevoseen kokonaisvaltasesti, tuntu et aina joku jäi vähän vinksalleen”, poika irvisti. ”Vaikka olihan siellä jotain hyviäkin pätkiä, se on kyllä tosi kiva hevonen”, hän jatkoi, ja tuttu hymy levisi kasvoille.
Askartelin porttia kiinni, ja Glory seisoi kerrankin täysin rauhassa paikallaan. ”Kiitos murunen, sit voit mennä”, hymyilin, ja vedin riimun valkoisten korvien yli. Tamma jäi seisomaan paikalleen, ja pää nousi ylös. Silmät hakeutuivat tallipihan suuntaan. Käänsin itsekin katseeni nähdäkseni, mitä tamma tuijotti. ”Heeei, ei hätää, se on vaan Jack”, naurahdin hiljaa, kun tajusin pojan kävelevän tarhojen suuntaan.
”Haluutko seuraa kotimatkalle? Oon menossa samalla bussilla keskustaan”, Jack ilmoitti. ”Juu, okei”, vastasin kysymykseen. ”Mä käyn vaan hakemassa mun kamat tallituvasta, sit voitas alkaa jo mennä pysäkkiä kohti”.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Mar 11, 2024 17:54:50 GMT
Helppo B Jade Lehtonen - Moonshine’s gloria
Helppo A Jade Lehtonen - Moonshine’s gloria
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Feb 25, 2024 9:40:35 GMT
25.2.24
Astelin tallitietä pitkin kiitehtien askeliani. Pakkanen oli onneksi lauhtunut, mutta tuuli tuiversi ikävästi takin kauluksesta sisään, sormet olivat kohmeiset, ja ajatus lämpimästä tallituvassa houkutteli. Tutut valkoiset aidat ohittuivat, ja turvallinen tallipiha avautui eteeni. Suuntasin suoraan tallituvan ovelle, ja suorastaan rymistelin sisään. Paikka oli tyhjänä, en ollut olettanutkaan tallilla olevan paljon porukkaa, kello kun oli jo puoli kaksi, ja varmasti kaikki tallilla olijat olisivat sunnuntaimaastossa.
Tänään olisi vuorossa työpäivä, olin alkanut tehdä Helmiksessä viikonloppuvuoroja. Päivän tehtäviin kuuluisi tallin hevospuolen karsinoiden siivous, sekä muutamien heinien jako. Töiden lomassa Glorykin täytyisi liikuttaa, en ollut vielä ihan varma mitä tänään keksisimme.
Asettelin kuulokkeet korville, ja otin kottikärryt ja talikon matkaan. En muista milloin viimeksi olisin siivonnut niin monta karsinaa kerralla, kauankohan tähän uppoutuisi aikaa…
Rutiini onneksi löytyi nopeasti, ja työnteko sujui suhteellisen reippaasti podcastia kuunnellen. Pian olinkin viimeisen karsinan, sen joka kuului Zodille, kohdalla. Talliin oli tullut eloa, kun porukkaa oli tullut maastosta. Viimeisen kerran siltä päivältä kävelin kohti lantalaa yrittäen tasapainoilla kottareita, etteivät ne vain pääsisi keikahtamaan kumoon.
Kello oli hiukan yli kolme, kun rojahdin tallituvan sohvalle. Pian täytyisi lähteä antamaan puoli neljän heinät. Avasin instagramin, ja selasin nopeasti kuvavirran läpi. Päätin kuitenkin lähteä hakemaan Gloryä jo tarhasta, ja varustamisen välissä käydä heittämässä heinät tarhoihin.
Glory käveli kärsimättömästi perässäni talliin, vilkuillen vähän väliä kaihoisasti tarhan suuntaan. Se tiesi, että pian olisi heinäaika, mutta tamma saisi heinänsä vasta ratsastuksen jälkeen. ”Hei rakas et sä nyt oo nälkään nääntymässä, käydään vaan kääntymässä maastossa ja sit saat ruokas”, naurahdin Gloryn touhotukselle. Se katsahti minuun närkästyneenä, mutta rauhoittui kuitenkin.
Maastopäivä, paras päivä ja sitä rataa. Olimme lähteneet hevoseni kanssa pienelle lenkille, ja koska ajatuksena oli mennä aika rauhassa, olin jättänyt satulan pois. Valkoisella kaulalla keikkui kuitenkin vaaleanpunainen riimunnaru siltä varalta, että olisin päätyä hankeen. Kello oli lähes neljä, mutta hämärä ei ollut vielä ehtinyt laskeutua. Mahtavaa, kesää kohti oltiin siis menossa!
Pehmeät askeleet keinuttivat, niihin oli helppo mukautua ja sulautua. Glory laukkasi korvat hörössä, minun ei tarvinnut nähdä tamman naamaa tietääkseni, että sen silmät suorastaan säteilivät innosta. Puut kaartuivat yllemme muodostaen tunnelimaisen maailman, ja mieleni oli täysin vapaa kaikesta ylimääräisestä. Jos tämä ei ollut sitä oikeaa elämää, niin mikä sitten?
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Feb 9, 2024 9:09:27 GMT
Mooi, en oo ihan varma mihin tää kuuluu laittaa, joten pahoittelut jos tuli väärään paikkaan😅 Mietin kuitenkin, että tarvitsisin tarinoihin vähän jotain uutta sisältöä, tuntuu että alan kirjottaa vähän turhan samaa kaavaa toistavia… Mietin siis, että voisiko Jade alkaa tehdä helmiksessä viikonloppuvuoroja tallityöntekijänä?
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Feb 5, 2024 9:48:27 GMT
Este 2 Perustuu 8.2.23 (sain tän aikaisemmin valmiiksi, kuin ajattelin, ja laitan tän tänne nyt vähän etuajassa ) Jade - Halla. Silmäni lukivat sanat tuntilistasta, mutta minun piti hetki miettiä, ennen kuin tieto kulkeutui aivoihini saakka. Tänään olisi vuorossa viikottainen tunti Este 2 -ryhmässä, vuorossa olisi ilmeisesti perus estetunti, ei mitään sen ihmeellisempää tai haastavampaa. Tai haastavuuden puutteesta en tosin olisi mennyt takuuseen, olihan kyse Tytin pitämästä tunnista… En ollut Hallalla aikaisemmin mennyt, mutta odotin innolla tamman selkään pääsemistä. Pieni epäilyksen murunen silti hiipi takaraivooni, tamma kun ei ollut mistään helpoimmasta päästä kuulemani mukaan. Päättäväisesti ravistin ajatuksen kuitenkin päästäni, ja lähdin astelemaan kiirehtimättä tarhoille. Tarkistin rautiaan tarhapaikan, se ulkoili tarhassa numero 7 Impin kanssa. Siis aivan Gloryn vieressä. Glorystä puheen (tai ajatuksen) ollen, sekin täytyisi liikuttaa. Onneksi tunnin jälkeen maneesi oli vapaa, joten voisimme mennä sinne. Huh, kahden hevosen ratsastaminen kävi aina voimille, mutta onneksi Gloryn liikuttamiseen voisi aina soveltaa jotain kevyempää. ”Hallaaa”, huikkailin tarhan portilta, ja vihelsin. Halla katsahti minuun päin, muttei liikahtanut. Jalkani upposivat hankeen, ja vaapuin kulkiessani joutuen hakemaan tasapainoani vähän väliä. Halla katsoi minua kuin olisin jokin erittäin epäilyttävä hahmo, kenties pieniä hevosia kaappaava noita… Kuitenkin se antoi onneksi kiinni. Asettelin vihreällä satulahuovalla varustetun ruskean satulan hevosen selkään. Suitset vielä, sitten olimme valmiita tunnille. Painoin kypärän päähän, kun kuulin Tytin huikkaavan lähtökäskyn maneesiin ja kiirehdin pujottamaan riimun pois Hallan kaulalta. Istuin Hallan suuressa laukassa ja vein katseeni pystylle. Halla nosti päätään ylös ja yritti kiskaista lisää ohjaa. ”Prr, pidätä pehmeästi ja odota hyppyä. Odota, odota….” Tytti kentän keskellä ohjeisti. Laskin mielessäni askelia hyppyyn. Yksi, kaksi, ko-, Halla lähtikin hyppyyn askelta liian ajoissa ja olin jäädä hypyssä totaalisesti jälkeen. Nyt sain jotenkin itseni jalustimille ja nappasin kiinni harjasta, etten vahingossa repisi suusta alastulossa. Tömähdin kuitenkin satulaan, ja Halla potkaisi ärsyyntyneenä taakse. ”Tule uudestaan”, kuului käsky. ”Ota laukkaa vähän kiinni niin ette tule noin pitkänä esteelle, paikka löytyy helpommin”. Loppuun hyppäsimme muutaman esteen tehtävää. Evelina hyppäsi juuri. Ember käveli lähemmäs Vinskin kanssa. ”Onko Halla kiva?” hän tiedusteli kiinnostuneen näköisenä. Hänhän oli tamman hoitaja. ”Joo on! Vähän erilainen millä oon tottunut menemään, mutta tykkään kyllä millanen tää on ratsastaa”, hymyilin innostuneena. Lopputunti sujui suhteellisen hyvin, Halla osoittautui taitavaksi hyppääjäksi kunhan vain muistin itse ratsastaa rauhallisesti ja huolellisesti. Vedin satulan pois ja ruskeanoranssi eläin ravisteli itseään. Kaivoin taskusta hevosnamin, ja tamma käänsi päänsä heti suuntaani. Se nappasi herkun kädeltäni kevyesti, vai pitäisikö sanoa peräti hienostuneesti, ja turpakarvat kutittivat.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Jan 19, 2024 19:28:23 GMT
19.1.24 Pakkaspäiviä ja kisasuunnitelmia
”Tulehan sit, mennään kentälle”, tokaisin tammalleni, joka katsoi minua. Se tuntui miettivän, miksei sillä ollut ratsastusvarusteita. Tai ehkä se kummasteli, miksi minusta näkyi lähinnä vain nenä ja silmät. Pakkaset olivat viimeaikoina olleet aika kovia, ja nytkin olin ahtanut päälleni suurinpiirtein koko vaatekaappini sisällön.
Tänään tamma saisi tehdä puomi- ja kavalettijuttuja liinassa, sekä jos pakkasenergia olisi löytänyt tiensä Glorynkin päähän, se voisi vähän irrotellakin. Ja niin ilmeisesti oli, heti kun päästin kimon vapaaksi asetellakseni puomit ja kavaletit paikalleen, se ryntäsi laukkaan. Pari mahtavaa pukkiakin se ehti heittää. ”Huh, onneks mä en oo tossa kyydissä”, henkäisin itsekseni. Pian Glory kuitenkin rauhoittui, ja käveli luokseni tutkimaan, mitä puuhasin.
Naksautin kieltäni ja pyysin kimon raviin. Se oli kävellyt ja ravannut liinan päässä molempiin suuntiin, nyt oli aika ohjata tamma kavaleteille. Niiden edessä kimo kuitenkin pysähtyi, nosti pään taivaaseen, puhisi ilmaa sieraimistaan ja hyppäsi sivuaskeleella ympyrän sisäpuolelle ohittamaan. En voinut muuta kuin nauraa. Minun isojen luokkien mestarihyppääjäni oli juuri niinsanotusti säikkynyt kavaletteja! ”Ootkohan sä nyt hei vähän dramaattinen”, katsoin tammaani merkitsevästi ja naurahdin taas. Kimo vain puhisi ja laski askellajinsa käyntiin.
Niin, tosiaan. Isojen luokkien mestarihyppääjä todellakin! Olimme Gloryn kanssa kisanneet vuoden lopussa Helmismestaruudessa 100-120cm korkeudella. Olin ollut korkeudesta hieman epävarma, mutta kuinkas ollakaan, olimme sijoittuneet toisiksi! Eikä siinä edes vielä kaikki, sillä olimme tammikuun ensimmäisellä viikolla käyneet toisen tallin avajaiskisoissa, ja jopa voittaneet metrin luokan! En olisi voinut olla tyytyväisempi Gloryyn, ja itsestänikin olin ylpeä, olinhan onnistunut karistamaan joulukuun alussa tapahtuneen tippumisen mielestäni, ja itsevarmuus palaili kohisemalla.
”Ja nyt mä taas harhailen”, huokaisin. Gloryllä alkoi selvästi olla vähän tylsää, joten työnsin ylimääräiset ajatukset sivuun, ja pyysin sen käynnissä kavaleteille. Nyt tamma otti itse ravin hetkeä ennen niitä, ja kaikki ylittyi ilman ongelmia. ”Noni, eihän ne niin pelottavia ollut, eikös vaan?” naurahdin. Parin ylityksen jälkeen pyysin Gloryä vaihtamaan suunnan, ja se sai tulla vielä toiseen suuntaan. Nyt se jo malttoi keskittyä tekemiseen.
Heitin vaaleanpunaisen fleeceloimen kimon selkään sen mutustaessa ratsastuksen jälkeen annettavaa juomaansa. Glory saisi hetken kuivua karsinassa, sen jälkeen vaihtaisin loimen ja tamma pääsisi vielä tarhaan. Kaivoin puhelimen taskusta, ei uusia viestejä. Kävin vielä nopeasti läpi helmiksen sivut, ja ilokseni huomasin, että perinteisen Lumiloikka -kisan kisakutsu oli julkaistu. ”Mitäs oot mieltä, lähdettäiskö taas kisakentille?” katsahdin Gloryä. Tamma käänsi korvansa suuntaani, muttei nostanut päätään kupista. Kävin luokat läpi ja ilmoittauduin 70cm, sekä 90cm luokkiin. Minulla oli odottava tunne, että tästä kaudesta tulisi vielä hyvä.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Jan 17, 2024 14:51:29 GMT
70cm Jade Lehtonen - Moonshine’s gloria
90cm Jade Lehtonen - Moonshine’s gloria
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Jan 6, 2024 16:29:58 GMT
Jade jatkaa K2 & E2 tunneilla samalla tavalla kuin syksylläkin, joka toinen tunti omalla ja joka toinen tunti tallin hevosella
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Dec 11, 2023 18:11:18 GMT
Osallistun Gloryn kanssa vaikeaan luokkaan.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Dec 8, 2023 18:22:45 GMT
8.12.23
Astuin sisään tallituvan hohkaavaan lämpöön. Tutun huoneen lämmin valaistus tuntui kotoisalta. Tänne minä kuuluin, tai siltä se tuntui. No, en varsinaisesti juuri tänne, mutta tälle tallille. Helmikseen. Kävelin jääkaapille laittamaan evääni sinne, ja huomasin Seran istuvan portaiden alla virheässä säkkituolissa. Moikkasin häntä, ja tyttö hymähti vastauksen.
Hytisin jälkeen kerran kylmästä. Aurinko oli laskenut jo jokin aika sitten, vaikka kello oli vasta puoli neljä. Avasin tarhan portin, ja yllätyksekseni Zodi oli heti vastassa. Se ei yleensä oleillut portin lähellä. ”No moikka poju”, hymähdin ruunalle. ”Tiedätkös missä Glory täällä olis?” tiedustelin hevoselta, mutta tietenkään se ei vastannut. Katselin ympärilleni, ja huomasin hevoseni seisoskelemassa katoksessa syömässä heiniä, jotka oli juuri hetki sitten tuotu tarhaan. ”Gloryyy”, huikkasin ja vihelsin hiukan. Tamma nosti päätään ja hörähti pehmeästi, mutta jatkoi kuitenkin syömistä.
Asettelin juuri esteitä maneesiin, kun Jack ilmestyi oville. ”Ai moi Jade! Aiotko sä hypätä tänään?” hän kysyi viitaten pystyyn, jota olin rakentamassa. ”Juu jotain sellasta suunnitelmissa”, totesin. ”Viittisiks sä jäädä kuvaamaan? En oo aikoihin saanu hirveesti materiaalia ratsastuksesta ja olis kiva nähdä miten Glorykin menee. Mut ei siis tarvii jos et ehdi tai haluu”, tiedustelin. ”Juu, kyllä mä taidan ehtiä!” Jack vastasi hymyillen, ja käveli reippaasti maneesiin auttamaan esteiden kokoamisessa.
Kohensin istuntaani satulassa ja tein puolipidätteen. Glory tuntui tänään todella hyvältä, mutta oli tavalliseen tapaansa innokas nähdessään esteet. Minua ei itseäni jännittänyt, joka oli todella kiva. Emme Gloryn kanssa olleet hetkeen nyt hypänneet itsenäisesti mitään kavalettia korkeampaa, mutta nyt olin ajatellut ottaa ihan esteen kokoisia hyppyjä. Estetunnit olivat viimeaikoina menneet hyvin, ja viimein tuntui, että itsevarmuuteni oli todellakin tullut takaisin.
”Okei tyttö, sit voitas tulla toi pysty, pysy pliis rauhallisena”, mutisin tammalle nostaessani laukkaa. Gloryn ajatuksia sillä hetkellä olisi varmasti kuvannut lause ”Rauhallisuus, mitä se on?”, sillä tamma nosti pään ylös ja suorastaan harppoi esteelle. ”Jade pysy rauhallisena, pidätä vaan ja hengitä”, henkäisin itsekseni. Tämä ei ollut vaarallista, ei Glory mitään tekisi. Se oli vain innoissaan. Hyppy onnistuikin ihan hyvin, ja sain kuin sainkin Gloryn takaisin avuille. ”Sillähän on virtaa!” Jack hihkaisi katsomosta. ”Jep”, naurahdin, ja rentouduin. Tulimme pystyn uudestaan, ja nyt tamma pysyi jo hallinnassa paremmin eikä juossut esteelle pää viidentenä jalkana.
Kaviot rummuttivat vasten maneesin pehmeää hiekkapohjaa. Tunsin kevyen ilmavirran kasvoillani, ja Gloryn valtavan voiman allani. Olimme kaksin omassa pikku kuplassamme. Laskin askelia mielessä, yksi… kaksi… kolme… hyppy. Laskeutumisen jälkeen kumarruin silittämään tamman kaulaa. ”Hienosti, just näin”, kuiskasin hymyillen. Yhden esteen ylitys vielä, sitten okserille. Hyppy onnistui jälleen todella hyvin ja käänsin jo katseeni kohti sinivalkoista houkuttelevaa leveää estettä. Kyllä, nyt se oli houkutteleva. Laskin laukan tahtia, ja pidin huolen, että tulisimme sille järkevällä vauhdilla. Yksi… kaksi… kolme… yksi… kaksi… kolm-
Yhtäkkiä, ennenkuin edes ehdin kunnolla tajuta mitä tapahtui, Glory veti liinat lukkoon ja väisti esteen rajuilla sivuaskelilla. Tajuan syöksyväni täyttä vauhtia puomien sekaan. Paljon muuta en sitten tiedäkään. Tulen kovalla ryminällä maneesin hiekkaan, vai olenko puomien päällä? En oikeastaan ole varma. Yritän avata silmäni, mutta yhtäkkiä en ole enää varma, missä on maa ja missä katto. Onko tilanne todellinen? Kaikki on mustaa. Heräänkö enää? Haluanko edes herätä? Kuulen Jackin äänen yltäni, ei, tuleeko se vierestäni? En ole varma.
Säikähdyksellä siitä kai selvittiin. Kuulemma ambulanssi tuli, siitä en itse muistanut mitään. Heräsin kuitenkin kyydissä, ja lääkärin vastaanotolla minulle todettiin aivotärähdys, ei mitään pysyviä vammoja. Ihme kyllä, en itse ollut tapahtumasta puoliksikaan niin järkyttynyt, kuin esimerkiksi perheeni oli. Videolta olin nähnyt, että Glory selkeästi oli säikähtänyt jotakin, ja se jostain syystä jopa auttoi. Nyt minulla oli selkeä syy reaktiolle, ja tiesin ettei se ollut kummankaan vika. Ei hevosen, ei ratsastajan. Äitini oli saanut melkoisen sätkyn kuultuaan minun lähdettyä ambulanssilla tallilta, ja hän oli pitänyt minulle pitkän puhuttelun. Kypäräni oli saanut aika kovan osuman ja mennyt rikki jostakin kohti, onneksi se eikä oma päänuppini. Ratsastuskieltoa olin saanut viikon verran, jotta ehtisin varmasti palautua.
Ihme tosiaankin, ajatus Gloryn selkään nousemisesta ei niinkään hirvittänyt minua. Olisin luullut, että tämä olisi juuri se pahin mitä pelolleni voisi käydä, että tämmöisen jälkeen en enää ikinä uskaltaisi nousta satulaan. Mutta ei. Okei joo, jännittihän se, muttei eri tavalla kuin ennenkään. Olin itseasiassa yllättävän rauhallinen. Kai tämä sitten olin minulle se todiste, että vaikka olin lentänyt noinkin rajusti, siinä ei tosiaankaan kävisi pahemmin. Mahdollisuudet siihen toki oli, mutta jos niin ei ollut nytkään käynyt, miksi seuraavalla kerralla 100% varmasti kävisi? Aivan. Ei ollut varmuutta. Siksi sitä ei kannattanut murehtia.
”Hyyyyvä juuuuust näin”, hymisin rauhoittavasti, en tiennyt oliko se tarkoitettu enemmän minulle vai Glorylle. Tamma seisoi kiltisti jakkaran vieressä minun kiristäessäni satulavyötä. Kävisin tänään selässä tunnustelemassa miltä ratsastus tuntui, ja jos mitään ongelmia ei ilmenisi, saisin jatkaa normaalisti. Tiia oli onneksi tullut katsomaan perääni, menisin nopeasti vain askellajit läpi ja se olisi siinä.
Ja siinä olin. Selässä. Eikä minua pelottanut. En kytännyt joka ikinen sekuntti, olisiko nurkassa jotain, jota Glory saattaisi säikähtää. Ratsastin ihan normaalisti. Hevoseni onneksi käyttäytyi kuin mikäkin alkeistuntien taituri, se helpotti oloani paljon ja kiitin kimoa siitä. Kyllä tästä vielä yli päästäisiin. Kerta minua ei pelottanut tippumisen ja viikon tauon jälkeen ratsastaminen, luotin vakaasti siihen, että ne ”huonommat” päivät olisivat nyt harvemmassa. Tottakai niitä tulisi olemaan, mutta uskoin ja todellakin toivoin, että nyt osaisin vihdoin päästää pelosta irti. Lopullisesti tällä kertaa.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Nov 24, 2023 7:53:27 GMT
Koulu 2 Perustuu 21.11.23
Puhelin alkoi soida herätyksen merkiksi. Painoin torkkunappulaa ja vedin peiton tiukemmin päälleni. Huoneen viileys ei juuri nyt houkutellut ihanan lämpimän sängyn sijaan, mutta pakko se kai oli. Kouluni alkaisi tänään kello 9, ja kello oli jo 7:58, joten nyt minun olisi todellakin noustava.
Vetäisin nopeasti vaatteet päälle, meikkasin itseni jollain tasolla ihmisen näköiseksi ja huomasin kauhukseni, että kello oli jo 8:35. Bussini lähtisi 8:40, enkä ollut vielä syönyt edes aamupalaa. Kaappasin repun kainaloon ja suorastaan lensin portaat alas. Nappasin nopeasti jotain aamupalaa matkaan ja kiiruhdin bussiin.
Taas yksi koulupäivä selvitty, nyt istuin jälleen kerran bussissa matkalla kohti tallia. Tänään olisi vuorossa koulutunti jollain tallin hevosella, sekä Gloryn ratsastus sileällä ja siihen lisättynä ehkä vähän puomijumppaa. Ja tottakai ilman jalustimia, sillä no stirrup november! Tallin koulutunnilla menisimme tänään ilmeisesti siirtymisiä ja peruutuksia.
Kävelin pitkin tuttua tallitietä lumihiutaleiden leijaillessa ympärilläni. Maata peitti pienen pieni kuorrutus lunta. Tallin pihaan päästyäni astelin oville, ja ihana hevosentuoksu ja lämpö virtasi ympärilleni. Suuntasin saman tien satulahuoneeseen tuntilistan äärelle. Silmäilin nopeasti tunnit läpi, kunnes löysin oman ryhmäni ja nimeni. Hymy nousi kasvoilleni, ja tunnista tuli heti vähän parmepi fiilis. Tänään menisin pitkästä aikaa Armaalla!
Suuntasin tutulle tarhalle, jossa Suoma ja Armas olivat etsimässä tähteitä muutama tunti sitten jaetuista heinistä. ”Armaas”, huikkasin tarhan portilta, ja ruuna lähti kävelemään luokseni huomattuaan minut. Hymyilin taas hiukan. Sain sen helposti kiinni, annoin namin ja sitten kävelimmekin jo talliin.
Armas tuntui etäiseltä, kiltisti se tottakai seisoi ja käyttäytyi muutenkin moitteettomasti, mutta juuri tällaisina hetkinä minulla oli ikävä läheisempää suhdettamme kun vielä hoidin ponia. Mutta tällaista tämä kai oli, en kyllä myöskään vaihtaisi Gloryä enää mistään hinnasta, tammasta oli tullut minulle puolessatoista vuodessa aivan äärettömän tärkeä. Yritin karistaa ylimääräiset ajatukset pois ja kävin hakemassa varustehuoneesta Armaan varusteet.
Viimein istuin ponin selässä. Tuntuipa se pieneltä! Säädin jalkkareita kävellessämme kaviouraa pitkin. Viimein sain senkin homman hoidettua ja keräilin ohjia.
Pikkuhiljaa mieleeni alkoi muistua tapa, jolla tätä ponia tulisi ratsastaa, mutta oli tekemiseni silti melkoista hakemista. Pariin otteeseen tunsin, kuinka Armas alkoi turhautua minuun, jolloin tiesin itse rauhoittua ja pienentää apujani. Poni oli mukavan herkkä, ja liikkui reippaasti. Se antoi myös positiivista palautetta ratsastuksestani rentouttamalla niskaansa ja pyöristämällä selkäänsä. ”Jade siinä on Armaalla tosi kiva ravi! Muista itse kyynärkulma. Älä kuitenkaan nosta kättä tuosta enää yhtään ylemmäs”, Tytti kommentoi.
Lopputunnista Tytti otti meidät kaikki yksitellen suurelle pääty-ympyrälle, jossa oli tarkoitus mennä aina 1/4 käyntiä, nostaa laukka, seuraavat 1/4 laukkaa, siirtyminen käyntiin ja tätä jatkettiin kunnes Tytti oli tyytyväinen. Eli pitkään. Olin juuri päässyt Armaan kanssa ympyrälle ja valmistelin nostoa. Laukka nousi, mutta Armas oli kiireinen. ”Valmistele nosto paremmin, älä hätiköi”, Tytti ohjasi. Käyntiin siirtyminen sujui paremmin. Hinkkasimme muutaman ympyrän verran ja lopulta Armas reagoi pyyntöihini halutulla tavalla ja tuntui pehmeältä. Saimme luvan mennä muulle uralle kävelemään ja toinen ratsukko meni ympyrälle. Kumarruin silittämään kimon hikistä kaulaa.
Naksautin riimun lukon auki ja poimin riimun ponin päästä. Armas katsahti minuun, ja lähti sitten kävelemään peremmälle tarhaan. Lumisade oli loppunut, ja nyt minua ympäröi pimeys. Uskomatonta miten nopeasti aurinko laskikaan! Maneesissa pyörisi vielä päivän viimeinen tunti, joka loppuisi klo 19. Olin ehkä turhan mukavuudenhaluinen, mutta minua ei kauheasti huvittanut lähteä kentälle palelemaan, joten päätin odottaa tunnin loppua. Sitten minun täytyisi suoriutua ratsastuksesta sujuvasti, sillä iltatalli alkaisi klo 20.
Päivän toisen kimon selässä oltiin, nyt vähän suuremman sellaisen. Olimme menneet jo noin 30min ja olin alkanut ottaa laukkaa. Glory tuntui tänään oikein mukavalta, eikä itseänikään jännittänyt. Tänään oli siis hyvä päivä. Olin ripotellut toiselle pitkälle sivulle muutamia puomeja, sekä C-päätyyn ympyrälle. Vähän niiden ylittäminen pompotti ilman jalkkareita, ei kuitenkaan niin että tasapaino olisi horjunut.
Kaadoin Gloryn kuppiin sen päivittäiset iltarehut. Tallityöntekijä oli tullut tekemään iltatallia, ja olin sanonut voivani hoitaa Gloryn. Tarkistin puhelimestani yölämpötilan. Yli -10°C, ja Glory oli klipattu, joten käväisin satulahuoneessa hakemassa ohuen talliloimen. Sain sen laitettua, ja sitten lähdin tallista tamman jäädessä tyytyväisenä syömään ruokiaan.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Oct 27, 2023 18:38:16 GMT
Moi. Kirjoittelen tarinaa, jossa suoritetaan ilmootustauluta sitä omenoiden keruu tehtävää. Ajattelin että kun Evelina ja Oliver on jo keräämässä omppuja niin Jade ja pari muuta liittyy mukaan porukkaan. Onhan tää sulle ok? Juuu tottakai!
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Oct 17, 2023 23:58:23 GMT
18.10.23
Tunsin sydämenlyöntini voimakkaasti koko kehossani. Glory laukkasi varman tasaisesti, mutta minusta tuntui kuin se olisi sinkoamassa johonkin ilmansuuntaan hetkenä minä hyvänsä. Rintaa puristi, tunsin koko kehoni tavallaan raskaaksi. ”Jade hengitä”, mumisin itselleni. Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja puhalsin ulos. Uudestaan. Sisään. Ulos. Ja niin kaikki helpottui. Hartiani rentoutuivat kipsistä, kädet eivät sojottaneet tönkköinä edessä ja pystyin istumaan alas laukassa. Se olikin jännä asia miten paljon hengityksellä oli vaikutusta ratsastukseen. Niin pieni asia, niin suuri merkitys.
Kentällä oli muutama pieni este, mutta juuri sillä hetkellä ne tuntuivat ylitsepääsemättömiltä muureilta. ”Mikä mulla taas on, kaikki on ollu niin pitkään ihan hyvin”, huokaisin turhautuneena. Niin tosiaan oli. Kesällä olin saanut pelkoni hallintaan ja pystynyt ratsastamaan aika normaalisti. Alkusyksykin oli sujunut hyvin, mutta nyt minua taas jännitti. En kyllä oikeastaan edes tiennyt mikä, eihän tässä kentällä ollut kirjaimellisesti mitään normaalista poikkeavaa. ”Glory sun omistajas on nyt taas vähän höpsö, voitko auttaa?” naurahdin. Tämänhän pitäisi mennä toisinpäin, Gloryn pitäisi niitä mörköjä nähdä eikä minun. Mutta ehkä parempi näin päin. Tai en kyllä ole varma.
Saimme hypättyä, minun toki ensin hieman rauhoituttuani, ja loppujenlopuksi se oli ihan kivaa. Ja mitään kamalaa ei tapahtunut, joten tästä saisin ehkä parempaa fiilistä huomisen tunnille. Pyörittelin Glorylle kylmät jalkoihin ja sitten kaivoin harjapakista pienen vihon. Olin päättänyt alkaa kirjoittaa Glorylle liikutusvihkoa. Siitä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa, sekä olin itse vähän sellainen ”vihkoihminen”. Mitä enemmän vihkoja, sen parempi!
”18.10.2023 Gloryn kanssa pikkuesteitä kentällä. Mentiin sellainen 60min, Glory oli tosi rento ja hyvä eikä yhtään turhan reipas. Itseä taas vaihteeks jännitti jonkun verran :/ Selvittiin kuitenkin ja saatiin hyvät treenit. ”
Lämmin ilma hönki ulos Tallituvan ovesta kun astuin sisään. Yllätyksekseni huomasin Jackin sisällä. ”Moi”, huikkasin nopeasti ja kävelin kaapilleni. ”Moi! Huomasin et te olitte Gloryn kanssa hyppäämässä, menikö hyvin? Mä ehdin teidän menoa vähän seurata, mun silmään näytti menevän aika kivasti!” Jack kyseli. Hymyilin itsekseni vähäsen. Jack oli aikalailla oma vastakohtani, sosiaalinen ja puhelias. Tosin ehkä hyvä niin, muuten emme varmaan olisi hirveämmin tutustuneet, itse kun olin enemmän introvertti enkä uusille ihmisille usein kehtaa jutella kauheasti. ”Nohh, mitenkäs sen nyt sanois…” aloitin. ”On meillä ollut parempiakin päiviä mut kyllä lopulta sit suju ihan hyvin”, päädyin toteamaan.
Kävelin poispäin tallilta askeliani kiiruhtaen, sillä täytyisi ehtiä bussiin. Puhelimeni kilahti snäpin merkiksi ja huomasin hymyileväni, kun se oli Jackilta.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Sept 4, 2023 17:45:39 GMT
4.9.2023
”Gloryyy”, huutelin tammalleni, joka seisoi peremmällä tarhassa Zodi seuranaan. Glory loi katseen minuun, ja lähtikin kävelemään luokseni. ”No moikka”, hymyilin ja annoin hevoselle porkkananpalan. Puin sille riimun, ja sitten lähdimme kohti tallia. Tänään olisi vuorossa vielä viimeistelyhypyt huomisen kisoja varten.
Asettelin Glorylle suojia jalkoihin. Viimein hevoseni oli valmis, ja laitoin omat kamat päälle. Pääsisin vihdoin testaamaan uusia ratsastushanskoja, sekä punaista sydänhuopaa jonka olin Glorylle ostanut. Pian olimme molemmat valmiita ja lähdimme kentälle. Kenttä olisi vapaa klo 16 saakka ja kello oli noin 14:50, joten meillä olisi ihan hyvin aikaa hypätä vähän.
Pystytin kentälle muutaman esteen, tänään olisi vain tarkoitus ottaa vähän viimeistelypomppuja eikä vetää mitään hikitreeniä. Nyt kävelimme Gloryn kanssa uraa pitkin ja tamma tuntui mukavan reippaalta. Aloimme ravailla rennosti. Tein lähinnä ympyröitä ja siirtymisiä tarkoituksena saada Glory rennoksi ja kuulolle. ”Hieno tyttö, sähän oot tänään tosi hyvä”, kumarruin kiittämään hevosta hymyillen.
Hypyillä Glory tapansa mukaan innostui. Otimme ensin parit ravilähestymiset ristikolle, mutta hevonen oli eri mieltä askellajista. Se yritti ottaa laukalle ensimmäisellä kerralla, toisella kerralla pääsimme jo ihan ravilla.
”Prrrrr voidaan mennä ihan rauhassa”, naurahdin kun lähestyimme seuraavana vuorossa olevaa pystyä. Glory nosti pään ylös ja yritti kiihdytellä, se alkoi innostua. Viimeisestä hyppykerrasta oli jo viikko aikaa, joka tamman mielestä oli ilmeisesti liikaa kun se nyt näin kuumui. Pääsimme esteen yli hyvällä pompulla, sitten tiukka ja tarkka käännös seuraavalle. Glory oli siitä kiva hevonen, että koostaan huolimatta se kääntyi vaikka kolikon päällä kun sellainen päivä sattui. Tänään oli ilmeisesti sellainen päivä, sillä tamma kääntyi ketterästi ja saimme hyvän lähestymisen.
Päätin lopettaa hyppäämisen siltä päivältä siihen kun kerta meni niin hyvin. Annoin vapaampaa ohjaa ja ravailimme muutamia kierroksia kenttää ympäri. Sitten annoin vapaat ohjat loppukäyntejä varten.
|
|
Jade
Työmyyrä
Gloryn omistaja
Posts: 39
|
Post by Jade on Aug 31, 2023 16:46:55 GMT
Keskivaikea
Jade Lehtonen - Moonshine’s gloria
|
|