Kiva kun tykkäsit ekasta tarinastani
Ja joo yritän opetella käyttämään kappalejakoa, teksti vaan näyttää yleensä jotenkin hassulta jos käytän sitä... Mutta ei kai auta kuin opetella niin ehkä joskus tajuan mihin kohtaan se olisi hyvä laittaa:D Kun teksti näyttää aika tönköltä yhteen pötköön laitettuna. Muokkasin tohon ekaankin tarinaan kappalejaot, entiiä tulikohan niitä vähän liikaakin mut no toivottavasti teksti näyttää selkeämmältä
20.7.2023
Kisat ja uusi tuttavuus
Kisapäivä, hui kuinka jännittävää! Saavuin Helmipuroon aikaisin aamulla koska starttaisimme Liekin kanssa jo ekassa luokassa, joka alkaisi klo 9. Sitä ennen piti vielä ehtiä verryttelemään hevonen suoritusta varten. Olimme saaneet Moonlightista hevoskuljetuskopin lainaan, joten kuljetimme sen avulla Liekin Helmipuroon. Tamma asteli nätisti koppiin hienossa punaisessa edustus loimessaan. Lähdimme ajamaan kohti Helmipuroa mustalla bemarillamme. Äiti oli lupautunut kuskiksi ja tulisi tietysti sitten katsomaan kisasuoritustamme, isäkin tulisi mutta hän tulisi paikalle hieman myöhemmin.
Kisat pidettäisiin ulkokentällä mutta verryttely olisi maneesissa. Verryttely oli jo alkanut kun saavuimme kisapaikalle, kello oli noin vartin yli 8. Otin ruunikon täysveri tamman pois kuljetuskopista, se asteli pihalle vauhdilla ja katsoi innoissaan ympärilleen.
“Niin, kohta alkaa meidän luokka”, sanoin ja silitin tamman kaulaa. Otin siltä pikaisesti kuljetusvarusteet pois ja vaihdoin ne kisavarusteisiin, meidän pitäisi kohta kiirehtiä verryttelyyn että ehtisimme tehdä sen rauhassa. Halusin ehtiä ottaa kunnon käynnit ja ravit, ja vähän laukkaa.
Laitoin Liekille valkoisen satulahuovan, punaruskeat suitset ja satulan, martingaalin ja tulenpunaiset suojat. Tamma näytti upealta kisavarusteidensa kanssa. Se korskui innoissaan kun talutin sitä maneesille päin. Kesti hieman nähdä missä maneesi oli kun se oli piilossa puiden takana eikä se näyttänyt tavanomaiselta maneesilta, mutta onneksi löysimme sen kuitenkin.
Maneesissa nousin Liekin satulaan ja aloitin hevosen verryttelyn. Liekki tuntui hieman jännittyneeltä, ehkä sitäkin jännitti kisat. Itsekin olin aika jännittynyt mutta silti pyrin ratsastamaan hevosta rennommaksi verryttelyjen aikana. Isokokoinen, reilut 160cm korkea täysiverinen asteli isoa käyntiä uralla. Pidin vielä ohjat pitkänä mutta pian otin ne tuntumalle ja aloin ottaa ravisiirtymisiä sekä tehdä voltteja. Maneesissa oli aika monta ratsukkoa samanaikaisesti joten sain olla tarkkana ettei tullut yhteentörmäyksiä.
Starttinumeromme oli 8 joten meillä oli hyvää aikaa verrytellä kun ennen minua radalle menisi vielä monta ratsastajaa. Siirtymisten ja useiden volttien jälkeen otin vähän laukkaa, ja hyppäsin muutaman kerran maneesin keskelle rakennetun verryttelyesteen. Liekki oli innoissaan ja täynnä virtaa, se laukkasi kohti estettä täyttä vauhtia ja hyppäsi sen isolla loikalla vaikka este olikin tosi pieni, noin 50 senttinen. Otin pidätteitä ja yritin saada hevosen paremmin avuilleni, ei olisi hyvä jos se ryntäilisi radalla tuolla tavalla. Mietin vähän mitä radastamme tulisi kun tuntui että en saanut Liekkiä kunnolla kuuntelemaan minua…
Pian ratsukkoja alettiin kutsumaan kentälle, joten kohta olisi meidänkin vuoro mennä suorittamaan kisarata.
"No niin Liekki, näytetään niille!" kuiskasin tammalle jännittyneenä. Se höristi korviaan ja pärskähti kovaäänisesti. Kohta se olisi menoa.
Kun ratsastin kohti kenttää, näin katsomossa huiman määrän ihmisiä. Eturivissä näin äitini ja isäni, molemmat näyttivät iloisilta mutta samalla tiesin että heitäkin jännitti paljon miten pärjäisin kisoissa. Hymyilin heidän suuntaansa ja kun kuuluttaja kutsui meidät radalle, ohjasin Liekin kentän aidoista sisään ja nostin laukan. Sen kaviot takoivat kentän vaaleaa hiekkaa ja tamman tumma harja hulmusi. Jännitys tuntui koko kehossa mutta yritin olla välittämättä siitä. Ratsastin Liekin keskittyneenä kohti ensimmäistä estettä...
Rata oli ohitse nopeammin kuin ehdin tajutakaan. Hidastin kiihtyneen Liekin käyntiin, se olisi selvästi halunnut jatkaa vielä laukkaamista ja esteiden hyppäämistä. Kävelin Liekin kanssa hetken aikaa kentällä ennen kuin seuraava ratsastaja aloittaisi suorituksensa. Siinä samalla ehdin jo hieman käydä läpi miten ratamme meni. Lyhyesti sanottuna, se ei mennyt hyvin. En saanut Liekkiä kunnolla hallintaan ja lähestymiset esteille olivat huonoja. Välillä piti tehdä voltti ja ottaa pidempi lähestyminen esteelle, siihen meni tietysti paljon aikaa joten sijoittumisesta oli turha haaveilla. Tietysti olin pettynyt, olisin toivonut parempaa suoritusta mutta tällä kertaa meni näin. Menimme luokassa viimeisiksi ja koska luokassa oli enää pari ratsastajaa minun jälkeeni, en uskonut että he olisivat niin huonoja että jäisivät minun taakseni lopputuloksissa. Olin siis melko varma että jäisimme viimeiseksi luokassa.
Katsojat kuitenkin taputtivat meille kun poistuimme kentältä. En osannut olla liian pettynyt, olivathan nämä vasta ekat kisamme ja Liekki oli haastava hevonen joten piti vaan jatkaa sen kanssa treeniä niin ehkä seuraavissa kisoissa pärjäisimme jo paremmin. Taputin tammaa kaulalle ja laskeuduin alas sen selästä tallipihalla. Taluttelin sitä hetken aikaa, samalla äiti ja isä tulivat luokseni juttelemaan kisasuorituksesta. He kannustivat minua ja sanoivat että rata meni kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin vaikka hevonen näyttikin vähän siltä ettei se ollut täysin hallinnassani. Selvisimme kuitenkin radasta ehjin nahoin, jotain positiivista tästä suorituksesta oli pakko löytää. Ainakaan viimeistä sijaa huonompia emme voisi olla ensi kerralla kisoissa. Olin itse asiassa jo ilmoittautunut Liekin kanssa seuraaviin kisoihin jotka pidettäisiin heinäkuun viimeinen päivä, tosin eri tallilla kuin Helmipurossa.
Talutin Liekin tallin edustalle jossa otin siltä suitset pois, vaihdoin hienon nahkariimun niiden tilalle ja sidoin hevosen riimunarun avulla kiinni hoitopuomiin. Annoin suitset äidille, sen jälkeen otin satulan ja suojat Liekiltä pois ja annoin nekin äidille, hän kuskasi ne autoon. Isä lähti jo omalla katumaasturillaan luultavasti hoitamaan jotain työjuttuja.
Hain äidin autosta Liekin hoitokamat ja hoidin kisaratsuani vähän, sitten lastasin sen kuljetuskoppiin. Veimme tamman nopeasti takaisin kotitallilleen, sitten äiti heitti minut takaisin Helmipuroon seuraamaan kisoja ja muutenkin tutustumaan talliin vielä lisää. Hän itse ei jaksanut jäädä seuraamaan kisoja pidemmäksi aikaa kun minun suoritukseni oli ohitse, joten hän lähti ja sanoi että minun pitäisi tulla joko bussilla tai kävellen kotiin. Se ei kuitenkaan haitannut, olinhan tottunut liikkumaan yksinkin.
Ostin itselleni lettuja ja mehua tallipihassa olevasta myyntikojusta ja siirryin kentän katsomoon seuraamaan kisoja. Meneillään oli juuri pieni tauko ennen kolmannen luokan alkua, toista luokkaa en ollut ehtinyt katsoa.
“Onko ollut hyvät kisat?” kysyin vieressäni istuvalta tytöltä. Hän näytti hämmentyneeltä kun puhuin hänelle, hän oli selvästi hieman ujo. Tytöllä oli pitkät vaaleanruskeat, melkein blondit hiukset jotka olivat kauniilla letillä ja hän oli ehkä parisen vuotta minua vanhempi.
“Joo, onhan täällä ollut kivaa”, tyttö sanoi hieman arasti. “Täällä on taitavia ratsastajia”, hän lisäsi ehkä vähän rohkeammin.
“Jep, tai no itse olin kyllä omassa luokassani viimeinen niin en tiedä kuinka taitavaa se oli”, sanoin naurahtaen. Osasin jo suhtautua asiaan huumorilla, ei hevostelu ollut niin vakavaa vaikka kisattiinkin.
“Ai, millasella hevosella sä kisasit?” tyttö kysyi.
“Sellasella tosi energisellä ja kipakalla angloarabi tammalla, Liekillä. Se on mun hoitsu yhdeltä toiselta tallilta, käytiin jo viemässä se takas sen kotitallille mut tulin vielä katsomaan kisoja. Ja muutenkin ajattelin tutustua tähän talliin lisää kun alan käymään täällä syksyllä tunneilla”, selitin innoissani.
“Eikä, mäkin alotan täällä syksyllä tunnit!” tyttö huudahti, innostukseni selvästi tarttui häneenkin. “Millä tunnilla sä alotat? Ja mikä sun nimi on?”
Kerroin nimeni ja tuntiryhmäni, ja tyttö kertoi omansa. Sain selville että tytön nimi oli Julia ja että hän alottaisi syksyllä Jatko 2 ryhmässä. Harmi kun emme olisi samalla tunnilla mutta emmeköhän muutenkin törmäisi tallilla.
Juttelimme Julian kanssa, hän vaikutti tosi mukavalta eikä hän enää paljoa ujostellut kun pääsimme puhumaan hevosista. Pian seuraava luokka alkoi joten pääsimme seuraamaan kisoja yhdessä. Oli mukavaa olla vaihteeksi ihan vaan katsojan roolissa kun ratsastajan rooli oli jo suoritettu tältä kertaa. Näimme paljon upeita suorituksia (ehkä pystyisin ottamaan niistä mallia omiin seuraaviin kisoihin) ja kannustimme ratsukoita innoissamme. Julia oli myös vasta tutustumassa talliin joten sovimme että kisojen jälkeen voisimme tehdä jotain tallilla yhdessä. Olin innoissani kun tuntui että löysin heti tallikavereita, olin ehkä vähän jännittänyt miten sopeutuisin uudelle tallille mutta nyt jo minusta tuntui että viihdyin täällä tosi hyvin. Se tunne sai minut odottamaan syksyn tunteja entistä enemmän jos se vaan oli mitenkään mahdollista enää odottaa tuntien alkua enempää.
Jatkan vielä tutustumista Julian kanssa seuraavassa tarinassa (ja otan varmaan muitakin hahmoja mukaan) kun muuten tästä tarinasta tulee ihan kauheen pitkä, se on nyt jo aika pitkä
Keskityin tässä tarinassa kuitenkin eniten noihin kisoihin niin ensi tarinassa sitten jotain muuta tallipuuhailua:)
Ylläpidon kommentti: Oikein onnistunut kisatarina, josta välittyi vauhtia ja jännitystä! Kappalejaotkin toimivat mainiosti. Päivitän kaappisi pian!