Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on May 13, 2024 12:11:26 GMT
Luokka 3 Julia Hytönen - Narbonne's Chocolate Chip
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on May 3, 2024 19:39:16 GMT
7.5.2024 Este 1
Linnut lauloivat oksilla ja ensimmäiset leskenlehdet kukkivat. Aivan varmasti kukkivat, vaikken ollutkaan bongannut yhtäkään tutulta tallireitilstä, vaikka kuinka yritin ojia tarkkailla. Tie olivat jo lähes sulat takatalvesta huolimatta, joten pyörällä polkaisi näppärästi ja nopeasti tallille. Talutin pyörän tallipihaan ja jatkoin matkaa reipain askelin tuntilistan luo. Katseeni kiesi listan nopeasti läpi ennen kuin löysin nimeni ja perään kirjoitetun hevosen. Vinski, siellä en ollutkaan kauheasti mennyt. Tuumasta toimeen hain nopeasti ponin kamppeet valmiiksi ennen kuin lähdin hakemaan itse ponia.
“Tuntuu etten mä olis ratsastanut ikuisuuksiin”, puuskahdin Jereä taluttavalle Jackille. “Niin viime viikolla viimeks”, tämä naurahti takaisin ja talutti ruunan karsinaansa. virnistin ja vein Vinskin hoitopaikalle puunattavaksi. Poni mutusteli naruansa kun harjasin sitä reippain vedoin. Talvikarva tuntui ponilla riittävän loputtomiin, vaikka kuinka hinkkasin sitä harjalla. “Julia meillä alkaa tunti ihan kohta”, Minttu huhuili kantaessaan satulaa varustehuoneesta. “Joo tuun ihan just”, tokaisin ja vedin parit reippaat vedot vielä ponin mustan selän päältä. Kokonaan mustaan karvaan hautautuneena kipitin varustehuoneeseen hakemaan Vinskin kamat.
Ponnistin ponin selkään ja Vinski käänsi korvat höröön ja lähti smantien tallustamaan uraa kohti. “Prrrr ei mennä ihan vielä”, naurahdin sille ja pysäytin sen. Säädin jalkkarit kohdallen ja vilkuilin samalla esteitä kantavaa Viiviä. Vinski tuntui olevan kovasti menossa ja se pärskähteli ja steppaili ympäriinsä. Taputin ponia kaulalle ja siirsin sen käyntiin. Viivi mittaili esteiden välejä kieli keskellä suuta keskittyneen näköisenä. “Noniin alotellaas sitten, ohjat käteen ja omatoimista alkuverkkaa”, tämä totesi napakasti ja siirsi katseensa esteistä ratsukoihin.
“Hyvää Julia ja sitten rauhoita. Käsi hiljaa, odota hyppyä”, Viivi ohjasi. Kaviot rummuttivat tasaisesti kentän pintaa, kun lähestyimme estettä. Poni pärskähti otii hieman isomman laukka askeleen ennen estettä ja hyppäsi kevyesti esteen yli. “Vielä saa olla kevyempi käsi. Sä vähän nyppäset sitä suusta kun se hyppää. Koita päästä paremmin siihen hyppyyn vielä mukaan”, nainen ohjeisti kentän keskeltä. Siirsin ponin raviin ja korjasin hieman kypärää päässäni. Ilma oli lämmin ja ratsastaessa oli tullut hiostavan kuuma. Vinski viskaisi päätänsä ja nyhjäisi hieman ohjaa kädestäni. Viivi vilkaisi kelloa pikaisesti ja korotti hieman sarjaa. “Tulkaa kaikki tää sarja vielä uudestaan vähän korkeempana”. Tällä kertaa osasin olla kevyempi kädellä ja Vinski hyppäsi sarjan nätisti hyvällä tempolla. Taputin ponia innoissani kaulalle, ennenkuin siirsin raviin.
“Hepoille kiitokset ja ratsailta. Muistakaa sitten, että ne viedään vielä tarhaan illaksi”, Viivi muistutteli. Jalkauduimme ja kipitimme talliin. Riisuin ponilta varusteet ja kylmäsin jalat. Samalla yritin harjata loputkin irtokarvat siitä pois. Aikani sitä harjattua luovutin lopulta taistelun talvikarvaa vastaan. Kaikki vaatteet ja harjat olivat saaneet kuorrutuksen ponin karvasta. Vuinski seisoi kskellä hoitopaikkaa viattoman näköisenä. “Mennääs sitten”, tirskahdin ponille ja kiinnitin riimunarun sen riimuun ja lähdin taluttamaan sitä kohti tarhaa. Poni käveli reippain askelin vierelläni ja pälyili tien laitaa mahdollisten ruoho tupsujen toivossa. “Voi höpsö sulla on tarhassa ruokaa”, lepartelin ponille samalla, kun päästin sen tarhaansa. Ilopukkejen kautta Vinski siirtyi heinien pariin. Katselin hetken mustaa ponia, ennen kuin jatkoin matkaa kotia kohti.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Mar 21, 2024 17:54:12 GMT
Moikka! Mulla on kauheeta kiirettä pitänyt tässä pari kuukautta, mutta koitan saada parin viikon sisällä taas uutta tarinaa ulos. Pahoittelut tästä, yritetään skarpata taas!
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Mar 14, 2024 18:55:00 GMT
Helppo C
Julia Hytönen - Narbonne's Chocolate Chip
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Jan 29, 2024 16:52:42 GMT
27.1.2024 Onnistumisen iloja
Kisapäivä. Oli ensimmäinen ajatus, joka päähäni tuli kun havahduin hereille. Kisavaatteet olivat siistissä nipussa pöydällä valmiina ja nopeasti sujautin ne päälleni. Nopeammin kuin koskaan kiiruhdin keittiöön. Koko katu oli aivan hiljainen kun vaelsin lumisateessa kisa kamojen kanssa kohti tallia. Olin noin kaksi tuntia etuajassa siitä milloin viimeistään tallilla piti olla. Starttaisimme Chipun kanssa 70cm-luokassa kolmansina, joten oli hyvä että pelaisin varman päälle. Sen lisäksi halusin nähdä muidenkin kisasuorituksia. Kotoa tallille oli kyllä raastavan pitkä matka. Lumihiutaleet satoivat hiljalleen kun viimein saavuin Helmiksen pihatielle. Tästä lähtisi kisapäivä.
Tallilla vastoin kaikkia odotuksia kävi hälinä. Piha oli täynnä trailereita ja ihmisiä juoksenteli sinne tänne. Kävelin hälinän läpi talliin ja vein kassini varustehuoneeseen. Menin hetkeksi seuraamaan vielä 50cm luokan verryttelyä ennen kuin hain Chipun karsinaan. Ruuna tuli reippaasti portille, mutta vilkuili hieman epäilevästi ympärilleen, kun kävelimme tallipihan yli. “Ei hätää kaveri”, puhelin sille ja silitin sen kaulaa. Tallissa onneksi oli rauhallista. Ilman kiirettä puunasin ja putsasin sen huolellisesti kavioista päähän. Loppujen lopuksi sen puolen tunnin harjauksen jälkeen Chippu näytti upealta. Harkitsin laittavani sille sykeröt, mutta ne olikin vaikeampi laittaa kun kuvittelin ja luovutin lopulta. “Tee letti ja pyöritä siitä sykerö”, karsinan ovelle ilmestynyt Venla ohjeisti. “Aaa joo empä tajunnukkaan. Mä kokeilen silleen”, kiitin Venlaa, joka katosi käytävältä Rillan luo. Sainkin kuin sainkin tehtyä epämuodostuneen näköiset harja möntit Chipun harjaan. Sen jälkeen hieman kiireellä hepan varusteet ja varustin sen.
Nousin Chipun selkään ja mittasin jalkkarit. Hevonen tuntui vireältä ja jokseen jännittyneeltä. Kävelin sen kanssa rauhassa alkuverkaa yrittäen pysyä poissa muiden edestä. Pikkuhiljaa aloitin ravi työskentelyn. Chippu pärskähteli ja sen korvat pyörivä päässä. “Ei hätää otetaa ihan rauhassa”, rauhoittelin hevosta. Huolellisesti verkkailtuani ravissa kokeilin laukkaa. Se pyöri hyvin ja oli äärettömän tyytyväinen Chippuun. “Kokeillaanpas pari hyppyä sitten vielä”, puhelin Chipulle. “Estee”, kajautin ja käänsin Chipun kohti verkka estettä. Jouduin vähän hoputtamaan pohkeella, jotta vauhti säilyi mutta saimme hyvän hypyn pystylle ja kehuin hevosta. “Ja luokan viimeisenä ratsastaa Jessica Holmberg hevosella Lochlainn Quinton”, kuulutettiin radalle. kohta se ois menoa, ajattelin ja siirsin Chipun käyntiin.
“Seuraavana ratsastaa Julia Hytönen ratsuna Narbonne’s Chocolate Chip”, meidät kuulutettiin radalle. Hengitin syvään ja ohjasin Chipun maneesiin. Hälinä katosi ja maneesii laskeutui hiiren hiljaisuus. Jokainen katse oli meissä. Hengitin syvään, kertasi radan mielessäni ja nostin käden pystyyn tervehdykseksi. Lähtömerkki kaikui läpi maneesin ja nostin laukan. Ohjasin hevosen kohti ensimmäistä estettä. Chippu epäröi ja jouduin hieman kovemmilla avuilla pitämään tempon yllä. Esteelle tuli hieman hassu hyppy, mutta yli mentiin. Määrätietoisena ohjasin hevosen seuraavaa estettä kohti. Chippu tuntui pikkuhiljaa pääsevän vauhtiin ja seuraavalle esteelle tuli hieno hyppy. Seuraavana oli vuorossa sarja. Ratsastin sille hyvän tien ja Chippy hyppäsi hienosti ensimmäisen osa yli. Ratsastin vähän huolimattomasti sarja välin eikä askeleet osunut toiselle ja hyppy lähti kaukaa. Enkä päässyt ihan mukaan siihen. Ennen kuin huomasinkaan olimme maalissa puhtaalla ja hyvällä radalla.Yleisö purskahti aplodeihin ja onnellisena taputin Chippua kun kävelin pois maneesista.
“Ja palkintojen jakoon satunnaisessa järjestyksessä kutsutaan: Sasha Falcen, Julia hytönen ja Venla Kaskinen”. “Hyvä Julia meeppäs nyt sinne”, Ember sanoi hymyillen ja auttoi minut takaisin Chipun selkään. “Mitä ihmettä?” Puuskahdin hämmentyneenä kun kävelimme palkintojen jakoon. “Kolmanneksi tänään sijoittui Julia Hytönen hevosella Narbonne’s Chocolate Chip”, Viivi kuulutti ja Chippu sai hienon ruusukkeen suitsiinsa. “Toiseksi itsensä ratsasti Venla Kaskinen hevosellaan Concrenza, joka tarkoittaa sitä, että luokan voitti Sasha Falcen hevosella Dream Big. Onnea sijoittuneille ja kunnia kierros oikeaan, olkaa hyvä”. Laukkasimme reippaan kunniakierroksen yleisön taputtaen mukana. Kunniakierroksen jälkeen halasin vielä Chippua äärettömän tyytyväisenä hevoseen ja siihen, että ikinä päätin aloittaa sen hoitamisen.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Jan 14, 2024 17:17:15 GMT
70cm
Julia Hytönen - Narbonne's Chocolate Chip
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Jan 4, 2024 19:21:59 GMT
Julia vois alottaa E1&K1 tunneilla.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Dec 11, 2023 14:41:26 GMT
Osallistun Chipun kanssa keskivaikeaan luokkaan.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Dec 9, 2023 18:56:23 GMT
KIRJOITUSKILPAILU 9.12.2023 (522 sanaa)
Kävelin jo tutuksi tullutta tietä pitkin kohti Helmistä. Hiutaleita satoi hiljalleen ja posket punoittivat kirpeästä pakkasilmasta. Aurinko paistoi kirkkaasti ja maisema oli kuin elokuvasta. Hymyillen kiihdytin tahtia tallin tullessa näkyviin. Nopeassa ajassa tallista oli tullut minulle äärettömän tärkeä. Jo tallin näkeminen nostatti mielialaani. Yhä kirpeästä pakkasilmasta huolimatta mokkapalat, jotka aamulla leivoin hohkasivat lämpöä käsissäni. Aamulla oli ollut paljon aikaa ja päätin leipoa hoitaja kokoukseen muiden riemuksi.
Hoitajakokouksen loputtua tuttu ja turvallinen puheensorina täytti varustehuoneen. Tiia oli kertonut kaikesta jännittävästä mitä joulun alla tulisi tapahtumaan. Silmät loistivat jokaisella, kun satulahuone tyhjeni pikkuhiljaa. Nappasin riimunarun ja riensin hakemaan Chippua. Ilmeisesti en ollut ainoa, jolla oli paljon jouluenergiaa. Ruuna veti tarhansa ympäri useamman kerran pukitellen ja hyppien. Nauroin tämän kevätjuhla liikkeille portilla odottaen, että Chippu hieman rauhottuisi. Lopulta se käveli luokseni portille ja pörrötin sen harjaa. “Ootsää vähän pöpi?” Kysäisin siltä yhä nauraen ja avasin meille portin. Jätin Chipun käytävälle kiinni ja hain sen harjat ja kassistani tonttulakin. Harjasin ruunikon läpikotaisin ja asetin suojat sen jalkoihin. Sen jälkeen vedin tonttulakin kypäräni päälle ja hain jakkaran. Chippu oli sen verran iso, etten nähnyt säätämään tonttulakkia sen päähän. Joten kapusin jakkaralle ja narun avulla sidoin vanhan lakkini sen päähän. Toki olisi voinut ostaa hevoselle tarkoitetun lakin, mutta ne oli loppuneet kaikkialta mistä olin niitä etsinyt. Nappasin ponin mukaan ja suuntasin kentälle.
Lunta satoi yhä mutta se ei haitannut menoa. Kapusin ruunan paljaalle selälle ja pyysin sen käyntiin. Annoin Chipun kävellä pitkin ohjin ja keinuin sen askelten mukana. Hevosen lämmin karva vasten housuja lämmitti mukavasti. Silitin ruunan säkää ajatuksissani. Havahduin vasta kun kentälle tallusteli Sera ja Sylvester. Moikkasin kaksikkoa ja Sera nyökkäsi minulle pieni hymy huulillaan. Kokosin ohjat ja nostin ravin. Chippu ravasi kiltisti lumisella kentällä ja pompin sen selässä. Sera käveli Sylvesterin kanssa uran sisäpuolella. Ympyröillä, kaarilla, pysähdyksillä koitin hieman rauhoittaa Chipun reipasta ravia, jotta pystyisin istua paremmin sen selässä. Vaihdoin vielä suunnan ja samat jutut siihenki suuntaan. Sen jälkeen hidastin käyntiin ja annoin pitkät ohjat, sekä Seralle tilaa ratsastaa. Chippu pärskähteli tyytyväisenä, kun liuin alas sen selästä. Nappasin vielä söpön joulukuvan ennen kuin lähdin tallia kohti.
Avasin klipsut sen suitsista ja otin ne pois ruuan päästä. Saman tien se syöksähti karsinaan laitetulle heinäkasalle. Suojat pois ja harjasin ruunan läpi. Tarkistin kaviot ja, että hokit olivat kiinni. Heitin loimet sen selkään ja suljin soljet. “Mites teillä tänään meni?” Karsinan ovelle pelmahtanut Tiia kysyi. “Tosi kivasti kyllä. Ei mitään ongelmia tai mitään”, Totesin niin kuin asia olikin. Chippu käyttäytyi kaikin puolin hienosti. “Okei oikein hyvä, että tuutte toimeen hyvin”, Tiia sanoi hymyillen ja avasi meille karsinan oven. Nyökkäsin hymyillen ja talutin Chipun karsinasta. Se käveli pää alhaalla vierelläni ja silitin sen kaulaa kädelläni.Päästin sen tarhaan ja jäin hetkeksi hiljaisuudessa katselemaan sen meno ennen kuin lähdin koti kohti.
Lumi narisi kengän alla kun laahustin pimeässä illassa kotia kohti. Hiutaleita satoi hiljalleen taivaalta. Kauniisti ne leijailivat maahan. Tunsin jonkun tuijotuksen ja nostin katseeni pellon päähän. Siellä pellon rajassa seisoi upea kauris. Harmaat silmät kohtasivat sen mustat silmät. Katselin vain peuraa tuskin edes hengittämättä. Käden kosketeltava hiljasuus kuin sumuharso peittyi pellon yli. Lumihiutale leijaili nenälleni ja katsekontakti särkyi. Peura hypähti ja katosi metsään. Jäljelle jäi ainoastaan jäljet lumessa ja maaginen ilta.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Nov 20, 2023 18:11:34 GMT
19.11.2023 Liian hyvää ollakseen totta…? (Chipun hoitotarina)
“Julia Hytönen, Chipun hoitaja”, lausuin äänen. Sanat kuulostivat liian hyvältä ollakseen totta. Tunsin melkein kyyneleet jo silmäkulmissa. “Julia kokoo nyt ittes”, mutisin ja pyyhkäisin nopeasti kyyneleet silmäkulmista. Kävelin talliin haparoivin askelin, kädet täristen. Tiia oli kysynyt tulisinko mukaan jo hoitajien tunnille, mutta olin vastannut kieltävästi. Parempi oli mielestäni aloittaa rauhassa. Tärisevin käsin noudin Chipun harjapakin ja narun valmiiksi ennen kuin riensin sen tarhalle. Raotin sen tarhan porttia varovasti ja pujahdin sisään. Hengitin pari kertaa syvään ja annoin hengityksen tasaantua ennen kuin nostin katseeni ylös. Siellä se oli keskellä lumista maisemaa. Minun hoitohevoseni. Kyyneleet yrittivät itsepintaisesti taas puskea ulos. Pyyhin ne nopeasti hihaani. “Ei tämä nyt niin iso juttu ole”, sanoin itselleni värisevällä äänellä. Milloin minusta oikein tälläinen herkkis oli tullut, ajattelin. Varovaisesti lähdin kävelemään kohti Chippua.
“Heippa kaveri”, kuiskasin sille varovasti ja ojensin kättäni. Chipun korvat pyörivät päässä epäluuloisesti kun se kurottautui kohti minua. Hitaasti nostin käteni ja rapsutin sitä poskesta. “Se oot kuule mun hoitsu nyt”, puhelin sille kiinnittäessäni kädet täristen narua. “Mennääs sitten”, nykäisin narusta kevyesti ja ruuna lähti perääni. Koko matkan tarhalta tallille sisälläni velloi onnen ja pelon tunteet. Olin niin onnellinen päästessäni hoitajaksi ja samalla pelotti, että mokaisin täysin ja Tiia ja Viivi potkisivat minut pihalle. “Julia kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät virheitä joskus”, puhuin itselleni. Tuskin Viivi ja Tiia minua heittäisivät ulos. Rauhotuin hieman.
Irroitin narun ja päästin Chipun karsinaansa. Kaadoin sen harja ämpärin käytävälle ja aloin tutkimaan sen sisältöä. Liutin jokaista harjaa kättäni pitkin ja nypin niistä irtokarvat pois. Kaikki tuntui liian mahtavalta. Hätkähdin kun käytävälle tuli vaaleatukkainen tyttö shetlanninponin kanssa. “Mooi”, sanoin tälle suu niin leveässä hymyssä. Tämä nyökkäsi pienesti ja käveli ohi ponin kanssa. Asetin harjat takaisin Chipun hoitopakkiin ja pujahdin ruunan karsinaan. Hetken aikaa katselimme toisiamme hiljaisuudessa ennen kuin se upotti turpansa taas heiniin. Avasin sen loimen soljet ja liutin sen pois ruunan selästä. Heitin loimen sen karsinan oven päälle ja nappasin piikkisukan. Huolellisesti harjasin sillä koko hevosen huolellisesti läpi. Chippu seisoi paikallaan koko harjauksen ajan. Puhdistin siltä vielä kaviot ja, että hokit olivat paikoillaan. Kaiken olevan kunnossa nappasin sen loimet oven päältä ja heitin ne takaisin ruunan selkään. Suljin sen loimen soljet ja kipaisin hakemaan riimunarun. Kiinnitin narun sen riimuun. “Tuleppas sitten”, juttelin hevoselle kun avasin meille karsinan oven. Varovaisesti se käveli perässäni ulos karsinasta.
Ulkona oli alkanut satamaan lunta ja kirpeä talvi ilma syöksyi vasten kasvoja heti kun astuimme ulos tallista. “Mitä jos käytäisiin vielä vaikka kävelemässä kentällä?” Kysyin ruunikolta ja ohjasin sen kentän porteista sisään. Rauhassa se käveli vieressäni kenttää ympäri. Teimme ympyröitä ja pysähdyksiä ja Chippu toimi täydellisesti. Silittelin sitä kaulalta kun viimein noin 10 minuutin kävelyn jälkeen palautin sen tarhaansa. “Heippa sitten ja nähdään taas”, heipatin ruunalle joka ravasi ystäviensä luo tarhan perälle. Kävelin narun kanssa takaisin tallille ja vein Chipun harjat paikoilleen. Lähtiessäni varustehuoneesta lähes törmäsin samaan tyttöön joka oli mennyt aikaisemmin ohi sen shetlanninponin kanssa. “Ai apua anteeks mää en yhtään huomannu”, pahoittein tälle. “Ei mitää”, tämä vastasi lyhyesti. “Mää oon muuten Julia”, esittelin itseni. “Sera”, tyttö tokaisi ja jatkoi matkaa ohitseni. Vilkaisin tämän perään ja jatkoin itsekkin matkaa. Pyörä nojasi tallin seinään aivan samaan paikkaan mihin sen olin jättänytkin. Koko pyörä oli aivan jäässä. Ajattelin, että parempi olisi taluttaa ettei mikään särkyisi. Se ei minua kyllä haitannut. Olisihan nyt koko matka aikaa miettiä mitä kaikkea mahtavaa tulisimme vielä kokemaan Chipun kanssa.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Nov 10, 2023 18:18:59 GMT
Hoitaja Hakemus
1 Toive: Chippu 2 Toive: Suoma
Julia ei ole aivan varma miten tähän tilanteeseen on päädytty, kun maailman suurin ponien rakastaja toivoo hoitsukseen hevosta… Mutta jokin Chipun lempeissä silmissä muutti jotain syvällä Julian sydämmessä. Hevosen ujo ja arka olemus on suora vastakohta Julian reippaalle ja sosiaaliselle puolelle. Jollain tavalla Chippu opettaa katselemaan maailmaa eri kulmasta kuin Julia tällä hetkellä katselee.Ja jos Chippu ei nyt jostain syystä sovi niin toisena toiveena on pakko olla poni, joten Suoma on täydellisen ponimainen poni.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Oct 20, 2023 18:57:56 GMT
Hoitajakoe
Mihin kellonaikaan Helmiksessä alkaa iltatallin teko? Klo 20.00 (Kahdeksan illalla)
Mainitse kolme erilaista tehtävää, jotka kuuluvat hoitajalle. Huolehtia hoitoponin terveydestä, auttaa muita oman hoitoponin hoidossa ja huolehtia varusteiden ja ympäristön siisteydestä.
Milloin viikottainen hoitajien tunti järjestetään? Sunnuntaina klo 17-18
Minkä muotoinen ikkuna on ladon vintillä? Pyöreä ikkuna
Ketkä ovat vastuuhenkilöitä Helmiksessä? Tiia Syystuuli ja Viivi Laakso
Mainitse muut hoitajat ja heidän hoitohevosensa. Ember-Halla, Sera-Sylvester, Nea-Jere ja Mel-Valde
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Oct 15, 2023 12:59:40 GMT
Onko siis silleen ettei Chippua tai Mimmiä voi toivoa hoitohepaks vai? Kun niitten tossa kuvan alla ei lue, että etsii hoitajaa. Tässä taas ihmettelemässä tätä hoitaja juttua.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Sept 8, 2023 18:06:29 GMT
11.9.2023 Sadepäivän Riemuja (Jatko 2)
Vilkaisin huolestuneena taivaalle, joka alkoi keräämään itseensä sadepilviä. Toivottavasti ei alkaisi satamaan. Ratsastaisimme kyllä varmaan maneesissa jos alkaisi satamaan. Ovi aukesi kun avasin pyörän lukon. “Minne oot matkalla Juli?” “Tallille”, vastasin. “Tarviitkohan sää kyydin?”, äiti kysyi vilkaistaessaan taivaalle. “Sulla on varmaan kiire pakkaamaan”, sanoin ja vilkaisin tätä epäilevästi. “Niin kyllä on. No pärjäile ja ota sadetakki mukaan”, tämä sanoi ja hävisi takaisin sisälle. Pyöräytin silmiäni. Äiti halusi vain esittää että tätä kiinnostaisi lapsensa jutut. Vanhempani olivat taas lähdössä työreissulle Saksaan. Jäisin siis noin kuukaudeksi yksin kotiin. Polkaisin pyörän vauhtiin ja lähdin Helmikseen. Siellä saisin muuta ajateltavaa.
Kävelin jälleen ilmoitustaululle. Kelläköhän menisin tänään. Katsastin ilmoitustaulun etsien nimeäni sieltä. “Julia, Julia, Julia tossa. Mimmi”, luin listasta. “Ooteltiinki tässä jo sua, mutta eiköhän lähetä hakemaan heppoja”, Taru sanoi tullessaan Elviiran kanssa riimunarut kädessä. Sisälläni läikähti ilo. Olipa ihanaa kun tytöt olivat odottaneet minua. Nappasin Tarun tarjoaman riimunnarun ja lähdin heidän vanavedessä kohti tarhoja. Mimmi tuli innoissaan portille. Kiinnitin narun se riimuun ja lähdimme talliin. Vettä alkoi tulla jo hieman reippaammin. Harjasin Mimmiä huolellisesti. “Mitä meillä onkaan tänään?”, Taru kysäisi Totin karsinasta. “Kai koulua. Siirtymisiä ja silleen oisko ollu?” Elviira vastasi. “Joo”, sanoin ja jatkoin hoitamista. Mimmi ei meinannut nostaa kaviota ja jouduin hieman komentamaan sitä. Takakaviot se nosti vähän reippaammin. Suojat laitoin sen jalkaan ja satulan nostin selkään. Mimmi vilkaisi sitä epäilevästi ja kun aloin kiristämään se luimisti aika reippaasti. “Ei mitään hätää”, puhelin tammalle ja kiristin hieman hitaammin. Suitset tamma antoi helposti ja lähdimme sitten porukalla kohti maneesia.
Ulkona oli alkanut satamaan ja aika reippaasti. Kastuimme kaikki matkalla maneesiin läpikotaisin. Kiristin satulavyötä vielä tiukemmalle ja Mimmiltä tuli sama reaktio. Tiukka luimu ja se yritti napsasta minua. “Oota Julia mää tuun pitämää sitä”, Tiia huusi minulle ja nappasi kiinni Mimmin ohjista, jotta sain kiristettyä vyön. “Kiitos paljon”, kiitin Tiiaa. Nousin selkään ja lähdin uralle pitkin ohjin. Verkkailimme rauhassa käynnissä maneesia ympärille. “Tänään olis sitten tarkoitus vähä harjotella siirtymisiä ja liikkeelle lähtöjä mahdollisimman pienillä avuilla”, Tiia sanoi ja katseli ratsukoita. Hetken päästä saimme ottaa jo ravia. Mimmillä oli satumaisen pehmeät askellajit. Aivan kuin pilven päällä istuisi. Taivuttelin tammaa ja koitin saada sitä kuulolle. Sade kiihtyi ulkona koko ajan. Selvästi syksy oli tulossa. “Okei tehkää päädyissä siirtyminen käyntiin. Mahdollisimman pienillä avuilla”, Tiia ohjeisti. Kokosin tai no yritin koota Mimmin ravia paremmin kun tulimme siirtymisen kohdalle. Koitin saada tamman hidastamaan. Mimmi viskaisi hieman päätään ja jatkoi ravaamista. Jouduin tekemään voltin jolla saisin tamman haltuuni. Tiivitin istuntaani ja otin pienen puolipidäteen kaveriksi ja sain Mimmin käyntiin. “Hyvä Julia ens kerralla vieläkin pienemmät avut”, Tiia neuvoi.
Jatkoimme samaa harjoitusta vielä hetkisen. Mimmi kulki koko ajan paremmin ja juuri kun se tuntui niin hyvältä Tiia pyysi meidät käyntiin. Ulkona satoi jo kaatamalla. Toivottavasti sade hieman hellittäisi jotten joutuisi pyöräilemään kaatosateessa. “Kattellaan vielä noita siirtymisiä laukkaan”, Tiia sanoi ja antoi katseensa kiertää meissä. Tiia vilkaisi maneesia arvioivasti ennen kuin jatkoi. “Otetaan vaikka vähän vastalaukkaa. Nostakaa taas päädyssä laukka ja tehkää loiva kiemuraura. Kattokaa ettei laukka rikkoontuisi ja keskittykää nimenomaa siirtymisiin”. Herkistelin jälleen tammaa kuulolle. Nostin laukan päädyssä ja käänsin sen loivalle uralle. En ollut tarpeeksi tarkkana, joten Mimmi rikkoi töksähtäen raville. “Uudestaan vaan! Muista tukea koko ajan pohkeella ja ulkoavut kääntää!” Tiia huomautti. Tulin heti uudestaan. Kaarteessa Mimmi meinasi toistaa äskeisen virheensä ja rikkoa raville, mutta tällä kertaa minä olin nopeampi ja napautin sitä pohkeella niin että laukka säilyi. Reitistä tuli vähän kiemura kun en keskittynyt siihen. “Älä jää painamaan Julia jalalla koko ajan. Huomautat vaan jos tarvetta ja keskity enemmän reittiin”, nainen korjasi. Lopputunti tunti menevän aivan siivillä. Yritin koko ajan korjata ja tehdä paremmin. Lopussa Mimmi tuntui vain tanssivan kanssani. Aivan poikki lähdin tunnin jälkeen talliin.
Sain Mimmin hoidettua ja lähdin vielä viemään sen suitsia varustehuoneeseen. Matkalla huomasin käytävällä eksyneen näköisen pojan. Tämä katseli ympärilleen kuin etsiskelin jotain. Pojalla oli vaalea kuriton tukka ja arvelin tämän olevan minua parisen vuotta vanhempi. Näin heti tilaisuuden tutustua uuteen ihmiseen, joten kävelin reippaasti tämän luo. “Moikka mä oon Julia. Käyn täällä tunneilla tai oon nyt kuukauden about käyny. Kuka sää oot ja etitkö jotain?” Tykytin suoraan pojalle hymyillen. Tämä katselee minua hetken kuin etsien sanoja ja vastaa sitten. “Mä mä oon Tino”, poika sitten vastaa ujosti hymyillen. “Okei kiva tavata. Etitkö siis jotain tai näytät vähän eksyneeltä. Ei sillä en oo ihan varma osaisinko auttaa kun en oo täällä itekkään nyt kun jonku parisen kuukautta käyny, mut voin ainakin yrittää auttaa” sanon virnistäen. “O okei Tiia tässä vaan etsiskelin. Määkin alotin täällä nyt alkeiskurssin”, tämä sanoi ja tuntui saavan vähän lisää varmuutta. “Eli tullaan siis näkyilemään täällä vähän väliä kun mäkin oon täällä samana päivänä ridaamassa kun sä”, vastasin. “Mut siis Tiia oli pitämässä meille äsken tuntia ja on varmaan nyt tuolla talossansa veikkaisin”. “Okei ja kiitos paljon”, Tino vastasi hymyillen ja lähti kohti taloa. Tyytyväisenä jälleen itseeni lähdin kiikuttamaan Mimmin suitset paikoilleen. Oli niin mukava tutustua uusiin ihmisiin ja saada lisää kavereita. Niputin tamman suitset ja jätin ne oikealle paikalle. Nappasin talli kassini ja palasin pyöräni luokse. Vettä satoi yhä ja olin hetkessä läpimärkä. Laitoin vettä lainehtivan kypärän päähäni ja hyppäsin pyörän kyytiin. Kaatosateessa lähdin hymy huulilla pyöräilemään kotia kohti.
|
|
Julia
Tuntiratsastaja
Chipun hoitaja
Posts: 46
|
Post by Julia on Aug 31, 2023 18:10:05 GMT
Mooi! Mistä löytää ne tällä hetkellä ssuoritettavissa olevat merkit? Muistelen joskus löytäneeni ne, mutta nyt ei löydy mistään.
|
|