Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Mar 14, 2024 8:02:27 GMT
Luokka 1 Melpomene Viitavirta - Valdemar
Luokka 2 Melpomene Viitavirta - Valdemar
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Feb 14, 2024 10:34:13 GMT
Oikeasti uusia kuvioita (jatkoa edelliseen)
Puhelun loputtua palaan toimistoon, jossa Tiia odottaa minua valmiina vastaamaan. - No siis meillä on kyllä tarvetta työntekijöille, niin kaipa sä voisit alkaa tyntekijäksi meille. En tiedä, mitä asiasta pitäisi ajatella. Tai siis kai minun täytyisi olla tyytyväinen, että minulla on työ, ompahan ainakin jotain muutakin kuin kotona oleminen ja kahvilan tekohymy. ----a lappaessa ei ole pakko hymyillä.
Seuraavana tiistaina (30.1.2024 este 1)
Toisella estetunnilla minulla on ratsuna Suoma, siitä onkinn hyvä tovi aikaa, kun olen viimeksi ratsastanut Suomalla, mutta nykyään en osaa jännittää oikeastaan minkäänlaista hevosta. Esteet hermosdtuttavat minua vielä jonkin verran, mutta mitäs siitä. Kaarina sanoo aina, että pitää tehdä vaikka pelottaa.
Ennen tuntia minulla on paljon aikaa varustaa Suoma rauhassa ja minä keskitynkin selvittämään sen harjan huolella. Tai siis yritän, kunnes Jack tulee karsinan ovelle. - Moi, miten menee, hän kysyy Mitä tähän nyt kuuluisi vastata, kuuluuko minun nyt kertoa mitä elämässäni oikeasti tapahtuu vai sanoa vain että hyvin menee. Miksi sosiaaliset tilanteet ovat niin monimutkaisia. Päätän kokeilla kepillä jäätä ja sanoa jotain hyvin neutraalia, etten vahingossa kerro liikaa - Sain kaks työpaikkaa Kerro lisää, Jack ennemmin pyytää kuin vaatii, mutta en ole aivan varma onko se aivan pyyntpökään Häntä siis kiinnostaa kuulla minun elämästäni. Jos jotakuta kiinnostaa kuunnella niin minä kerron mielelläni. - Sain työn henkilökohtaisena avustajana yhden mun entisen hoitajan lapselle. Long story short Kaarina soitti mulle viime viikolla ja kysy, alkaisinko Nikolle avustajaksi, sit me tavattiin kolmistaan ja nyt alotin sitte eilen Nikon avustajana. Minä kerron ja jack nyökyttelee. - Niko on aika symppis kolmasluokkalainen. Käyn sen kaa koulussa ja kuntoutuksessa. Nyt ku mulla on koulu periaatteessa loppu. Kerron mielelläni työstäni avustajana, mutta olen päättänyt pitää toisen työni ainakin toistaiseksi salassa muilta tallilaisilta. En oikeastaan edes tiedä miksi, minusta vain tuntuu siltä.
Viivi kertoo tunnin aiheeksi lähestymiset. Maneesiin onkin kasattu taas jos jonkinmoista estettä. Alkukäyntien aikana Viivi puhuu meille lähestymisen tärkeydestä ja kertoo, millainen hyvä lähestyminen on teoriassa. Sitten pääsemmekin jo kokeilemaan käytännössä. Aluksi tarkoitus on lähestyä estettä mahdollisimman suorassa linjassa. Myöhemmin harjoitukseen lisätään mutka ja toinen este. Hevosen hallinta laukassa on vieläkin hieman huteraa, mutta pikkuhiljaa aina vain parempaa. Nyt sentään jo pysyn koko tunnin ajan kyydissä.
Lopputunnista Suoma alkaa innostua hyppäämisestä. Tai siis, innoissaan se oli jo alkaessa, mutta nyt se kiitää tuulispäänä esteeltä toiselle, eikä meinaa kuunnella puolipidätteitäni. Lopulta saan kuitenkin vauhdin hidastumaan ja hyppääminen alkaa tuntua mukavalta. Ehkä ensimmäistä kertaa ikinä oikeasti nautin vauhdista, sillä luotan Suomaan täysin. Luotan, että se osaa hypätä, vaikken minä osaisikaan, luotan myös, että Suoma kieltää kyllä, jos minä lähestyn liian huonosti.
Mutta Suoma ei kiellä, vaan se hyppää kaikkien esteiden yli kuin mestari. Ehkäpä minäkin siis alan pikkuhiljaa oppia, miten esteillä kuuluu ratsastaa. Viimeinen este on punavalkoinnen puomi kahden valkoisen tolpan varassa. Meidän vuoromme on vimeisenä ja kaikki muut kulkevat jo loppukäyntejä uralla, kun minä ja Suoma lähestymme estettä. Minua ei jännitä juuri ollenkaan, vaikka este lähestyykin kovaa vauhtia ja minä pompin satulassa, sillä kehoni ei vieläkään osaa myötäillä laukkaa kunnolla. Tulemme esteelle täydellisen suorassa linjassa tasan keskelle estettä. Tunnen, kuinka Suoma ponnistaa, minä nousen kevyeen istuntaan ja hetken ajan me vain liidämme. Se hetki tuntuu aivan liian lyhyeltä, sillä minä haluaisin tuntea näin ikuisesti. Liitomme kuitenkin päättyy sulavaan laskeutumiseen, kun Suoman etujalat koskettavat maneesin pohjaa ja minä horjahdan eteenpäin, niinkuin aina, mutta tällä kertaa vain pienesti, eikä minusta edes tunnu siltä, kuin olisin tipahtamassa.
Samalla kun minä pyllistelen riisumassa Suoman hikisiä suojia, juttelen sille, niinkuin juttelen kaikille muillekin hevosille ja poneille, ihan hiljaa miltei supisten kerron sille uusista ystävistäni. Niistä tytöistä joihin tutustuin netissä ja joita olen menossa tapaamaan sen yhden luokse Paurualle. Kerron Annista, joka ratsastaa vaikka on pyörätuolissa, kerron Selinasta, joka asuu jossain tunturin juurella ja kerron Lotesta, joka etsii uutta tallia. Mietin samalla, kuinka onnellinen olen, että minulla on vihdoin ystäviä, sellaisia joitka ovat kiinnostuneita minun suurimmasta intohimostani.
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Feb 7, 2024 16:50:24 GMT
Moi Mie perustin oman virutaalitallin ja nyt sinne tarvittaisiin vain käviöitä. Kotipiha on virtuaalinen talli, jossa järjestetään ratsastustunteja, hoitajatoimintaa ja satunnaisesti muuta toimintaa. Tervetuloa tutustumaan kotipihan sivuihin ja foorumiin osoitteessa kotipiha.weebly.com/Terveisin: Melpomenen kirjoittaja ps. jos Helmiksen ylläpidolla (tai vaikka jollain muulla) sattuu olemaan kiinnostusta linkin vaihtoon, niin saa olla yhteydessä Kotipihan fooorumin kautta osoitteessa kotipiha.proboards.com/
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Jan 26, 2024 13:57:48 GMT
Uusi vuosi ja jotain sinne päin (Koulu 1. 26.1.2024)
Vuosi on ehtinyt vaihtua jo aikaa sitten, mutta mietin sitä edelleen. Tarkalleen ottaen mietin tekemääni lupausta. Lupasin nimittäin hankkia ystävän tämän vuoden aikana ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Onhan minulla harrastus kavereita Helmiksessä joo, mutta haluan ystävän, tallin ulkopuolelta. Haluan sellaisen muuten vaan ystävän. Mutta mistä ystävän löytää, varsinkin kun koulussa ei uskalla puhua kenellekään.
Istun sängylläni selaamassa internettiä, kun ajatus iskee salaman tavoin. Netistähän minä sen ystävän saan. Mutta mistä päin nettiä. No sitä ei ole aikaa miettiä juuri nyt, sillä vuoden ensimmäinen koulutunti odottaa. Olen aivan mahdottoman innoissani päästessäni palaamana jonkin tutun pariin pitkästä aikaa. Olihan se estetuntikin tällä viikolla, mutta esteet eivät vielä tunnu niin tutuilta. Olen myös aivan onnessani, kun minulla on vihdoin sen verran rahaa, että voin käydä ratsastustunneilla kahdesti viikossa. Tarvitsisin kyllä uuden työn, sillä asiakaspalvelu ei ole minun juttuni, en jaksa tekohymyä monena päivänä viikossa. Tarvitsen työn, jossa minun ei tarvitse leikkiä olevani aina iloinen.
Saavun tallille juuri ajoissa, kun puhgelimeni kilahtaa. Kaivan sen takkini taskusta ja totean kilahduksen syyksi ig viestin joltain tuntemattomalta. Ajatteln katsovani sen tunnin jälkeen ja menen hakemaan Impin varusteita. Oikeaa satulaa etsiessäni mieleni kuitenkin harhailee enkä malta olla katsomatta viestiä. Avaan siis puhelimeni ja tiesinhän minä, että tunnistin käyttäjänimen. Se on Kaarina, minulla on ikävä häntä, mutta miksi hän kirjoittaa minulle, eihän hän saisi tuntea minua, vastaan kuitnekin viestiin pikaisesti.
Jään varustuksen ajaksi sulattelemaan viestin sisältöä. Impi vain seisoo rauhassa karsinassaan kun harjailen sitä. Sen valkoinen karva tuntuu pehmeältä sillä tavoin kuin vain valtava eläin voi tuntua. Harjaan sitä rauhassa ilman minkäänlaista hoppua, kunnes katson kelloa. Hups, olen jo pian myöhässä tunnilta. Äkkiä siis satula selkään ja suitset päähän ja menoksi.
Maneesissa olen jo jakkaralla nosemassa kyytiin, kun huomaan Tiian pistävän katseen ja pysähdyn tuijottamaan takaisin miettien, miksi Tiia tuolla tavoin minua katsoo. Mel mitä unohtui? hän kysyy kohottaen toista kulmaansa vaativan näköisesti. Mietinn kuumeisesti mitä olisin voinut unohtaa, mitä minun ylipäänsä piti muistaa. Raapsutan päätäni hieman ja sitten tajuan, että minä raavin päätäni juuri ennen ratsaille nousua. Unohdin siis kypärän. Tiiakin taitaa huomata älynväläykseni, sillä hän sanoo nyt jo huomattavasti ystävällisemmin: Mä tuun pitään Impiä niin käy sä hakeen se kypärä. Nyökkään, ja juoksen talliin.
Vuoden ensimmäisellä tunnilla meillä on aiheena istunta. Harjoittelemme tunnustelemaan omia kehojamme ja sitä, miltä oikeanlainen isutnta tuntuu eri kehon osissa. Menemme ensimmäisen puolikkaan kokonaan käyntiä ja vain tunnustelemme. Tunnen kuinka Impi liikkuu tasiasesti allani ja saan omasta mielestäni aika hyvän tuntuman siihen, miltä tuntuu mukailla sen liikkeitä ja ymmärrän myös entistä paremmin mitä tarkoittaa, kun Tiia käskee istua hevosen liikkeitä vastaan.
Sittten siirrytään raviin. Vaikka Impin ravi onkin kohtuullisen tasainen ja lennokas minä pompin silti kuin minkäkin vieterin varassa. Huomaan, että yhtäkkiä heikoksi muuttunut tasapainoni saa Impin hidastamaan ja hetken ajan minä vain keskityn pysymään paikallani, vaikkei se aivan onnistukaan. En käsitä, miten ammatti ratsastajat pystyvät istumaan satulassa kuin liimattuina. Tunnin lopulla otetaan vielä muutamia laukkapätkiä, jotka menevät minun osaltani vielä huonommin. Minä juuri ja juuri pysyn selässä tipahtamatta. Tai niin minä ainakin luulen, kunnes jalkani luiskahtaa pois jalustimesta ja minä pomppaan Impin kyydistä todennäköisesti komeassa kaaressa pääty-ympyrän keskelle.
Nousen pystyyn ja pudistelen vaatteni manesin hiekasta. Onneksi hiekka ei ollut jäätynyt kovaksi. Minua ei sattunut ja ensimmäinen reiaktioni onkin nauraa. Ilemisesti se ei kuitenkaan ole kaikille selvä, silllä pian huomaan muiden huolestuneet tuijotukset. Yksi tuntilaiseista kysyykin, itkenkö vai nauranko. Vastaan nauravani ja talutan kiltisti paikallaan osottavan Impin jakkaran luokse ja nousen takaisn selkään.
Minua hieman hirvittää, kun Tiia ohjeistaa meitä nostmaan laukan uudelleen, mutta teen sen silti. Lähinnä siksi, etten voi näyttää pelkääväni, mutta osittain myös siksi, etten halua kammota laukkaamista lopun elämääni. Loppu tunti meneekin hyvin ja tunnin päätteeksi minulla on oikein hyvä olo. Vien Impin karsinaan ja puran sen varustuksen. Sitten päätän rohkaista mieleni ja suuntaan suuntaan toimistolle
Tiia istuu toimistossa paperipinon kanssa, kun koputan avoimeen oveen. Tuota en tiiä kannattaako minuin edes kysyä, aloitan hermostuneesti. Minua epäilyttää kaikki, mitä olen juuri tekemässä, mutta eikös se Kaarina aina opettanut, että pitää tehdä niitä juttuja jotka pelottaa. Jatkan siis lauseeni loppuun hyvin nopeasti: Olisko tallilla mulle jotain töitä, kun tuo baristanhomma alkaa jo vähän tökkiin, mutta tartten rahaa, että voin jatkaa ratsastusta. Tiia jää miettimään vastausta ja minua alkaa kaduttaa koko kysymys. Sitten puhelimeni alkaa täristä taskussani. Olen vahingossa laittanut sen värinälle, enkä kokonaan mykisykselle.
Pahoittelen ja poistun tomistosta vastaamaan puhelimeen. En odottanut tällaista puhelua, mutta olen innoissani, kun näen kuka soittaa. Kerään hetken itseäni ennen kuin vastaan: Melpomene. Tai siis sie vissiin tunnet minut Aurina, naurahdan Linjantoisesta päästä kuuluu naurahdus ja sitten vastaus: No moi Mel. Muistan, että hän on yksi niistä, jotka hyväksyvät minut minuna ja jäänitys on tipo tiessään. Joo, muutin tänne joku reilu vuos sitte, nyökyttelenn puhuessani ja tunnen innostuksen kasvavan jokaisen kuulemani lauseen myötä. Joo, se on ollu mielessä Oikeesti? Pitää vähän miettiä, vastaan ja mietin ajatusta ehkä kaikki kaksi sekuntia ennen kuin suostun. Tottakai minä suostun. Mulle passaa koska vaan, vastaan ja niin me sovimme ajan ja paikan.
Jatkuu…
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Jan 19, 2024 11:50:37 GMT
50cm Melpomene Viitavirta - Valdemar
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Jan 9, 2024 17:37:13 GMT
Hei, jos on päivittämässä hahmojen profiileita joskus niin Mel on täyttäny lokakuussa 19 vuotta. Ei tarvi päivittää, jos et ole muuten päivittelemässä
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Jan 9, 2024 14:48:56 GMT
En tiiä lähtikö tuo edellinen viesti ollenkaan niin anteeksi jos tulee kahdesti sama asia, mutta siis Mel jatkaa koulu 1 ryhmässä ja uskaltautuu hetken mielijohteesta myös Este 1 ryhmään
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Oct 14, 2023 10:51:55 GMT
Hoitaja hakemus
Melpomenen on aivan ihastunut Valdeen. Siispä tämä haluaisikin Valden hoitajaksi. Lisäksi, kuten tarinasta käy ilmi tyttö tarvitsee myös lisää sisältöä elämäänsä joten mikä sen parempi kuin ryhtyä hoitajaksi. Jos Valden hoitajaksi ei jostain syystä pääse, niin Tuurekin kelpaa oikein hyvin, koska kukapa nyt ei rakastaisi Tuurea.
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Oct 14, 2023 10:42:59 GMT
13.10.2023 (koulu 1) Sisältöä elämään
Viimeiset kaksi viikkoa olen vain istunut masentuneena yksiössäni. Joinain päivinä en ole edes noussut sängystä koko päivänä. Perjantai on viikkoni kohokohta, sillä silloin pääsen tallille. Minun pitäisi hankkia lisää sisältöä elämääni. Nykyään minä vain käyn kerran viikossa tallilla ja loppuajan olen yksin kotona. En käy enää edes koulussa. En ole kyenny siihen tässä jaksossa kertaakaan. Pitäisi varmaan hankkia apua. Ehkä raahaudun koulukuraattorin pakeille jonain kauniina päivänä, tai sitten en.
Ainoa asia, jota jaksan ajatella on talli, hevoset ja kirjoittaminen. Yritän edistää romaanikäsikirjoitustani yksin pimeässä olo-makuu-keittiössäni. Tänä perjantaina selaan kuvia viime kesästä. Oi kuinka onnellinen olinkaan silloin. Minulla oli niin hauskaa tallilla ja uimassa ja ystävieni kanssa. Mutta miksi silloin oli niin hauskaa? Koska minulla oli syitä poistua kotoa, koska minulla oli elämää. Oli leiri ja työt ja kavereita. Nyt ystäväni ovat muuttaneet muualle ja minä käyn tallilla vain kerran viikossa pari tuntia. Pitäisi todellaikin hankkia sisältöä elämään.
Jalkani tuntuivat raskailta kun raahasin itseni kotoa bussipysäkille. Se tuntui oikeasti raahaamiselta, mutta nyt kun kävelen bussipysäkiltä tallille, askeleeni ovat höyhenen kevyet ja mieleni muuttuu hetki hetkeltä valoisammaksi, kun kuulokkeista kuuluva hevi vaihtuu tallin rauhaisaan tuhinaan ja hörinään. Ehkä minä tarvitsen juuri tätä. Valden lämmintä hengitystä kasvoillani viileässä tallissa, turvaliivin tuttavallista puristusta ja maneesissa vielä sirkuttavien lintujen ääntä. Kyllä, tätä minä tarvitsen, en mitään kuraattoria tai terapiaa vaan lisää hevosia ja talleilua. Tai no ehkä vähän myös kuraattoria ja terapiaa.
Alku käynneissä Valde käppäilee rennosti ja tunnen kuinka minä olen ikään kuin sulaa vahaa sen selässä. Minun vartaloni vain mukailee Valden kepeitä askeleita ja siinä hetkessä en voi muuta kuin rakastaa elämää. Vain hevoset saavat tämän tunteen aikaan minussa. Sitten siirrytään tunnin varsinaiseen aiheeseen eli laukkaan ja vastalaukkaan. Se vaatii täyden keskittymiseni enkä ole aluksi ollenkaan varma, mitä olen tekemässä. Siitä on aikaa kun tein tätä viimeksi, mutta Valde yrittää parhaansa vaikka luulenkin, että minun apuni ovat ainakin aluksi hieman epäselviä. Lopulta kuitenkin saan jopa kehuja Tiialta työskentelystäni ja siitä, kuinka aherasti yritän, vaikkei laukan vaihtaminen pääty-ympyrällä vieläkään suju joka kerta.
Vaikka Valden askeleet ovatkin kevyet ja sinänsä helpot istua, sen vauhdissa pysyminen tuottaa minulle haasteita. Tuntuu, että poni karkaa altani samantien, kun pyydän laukkaa. Se kyllä kuuntelee ohjeita, mutta on ehtinyt juosta jo puoli kierrosta C:stä ohi kun minä ehdin reagoida siihen, että C:ssä piti vaihtaa vastalaukkaan. Minä yritän ja yritän, kunnes viimein saan vaihdettua laukan oikealla kohdalla. Jos en pitäisi suitsia käsissäni, tuulettaisin onnesta.
Tunnin jälkeen karsinassa silittelen Valdea ja kerron sille kuinka hieno poika se on. Kerron sille kuiskauksin viimeisestä viikostani ja ennen kuin huomaankaan kaikki muut ovat lähteneet tallilta ja minä seison yksin hämärässä karsinassa. Valdekin nuokkuu jo. “Kuule Valde.” Aloitan. En ole miettinyt tätä sen kummemmin enkä varsinkaan loppuun asti, mutta jostain syystä sanon sen ponille, joka on nyt siirtynyt rapsuttamaan otsaansa minua vasten. “Mitä mieltä olisit, jos mie kysyisin, että saanko alkaa sinun hoitajaksi.” Valde katsoo minua pitkään ennen kuin se puuskahtaa. Tulkitsen sen hyväksynnäksi ja päädynkin bussissa laittamaan Tiialle asiasta viestiä.
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Oct 13, 2023 16:58:47 GMT
Tervetuloa Melin päiväkirjaan
|
|
Melpomene
Tuntiratsastaja
Valdemarin hoitaja
Valdemarin hoitaja
Posts: 12
|
Post by Melpomene on Jul 14, 2023 12:44:31 GMT
Mel osallistuu syksyllä koulu 1 tunneille
|
|